Nazi Lauck NSDAP/AO Suomeksi Uutislehti 112-11 . . .

Nazi Lauck NSDAP/AO

Kansallissosialistinen Uutislehti

NSDAP/AO – Suomen painos

Numero 114/13 - Kesä 2003 (114)

Wolfgang Willrich - arjainen taiteilija

Wolfgang Willrich oli yksi Kolmannen valtakunnan kuuluisimmista taiteilijoista. Hän syntyi 31.3.1897 talonpoikaissukuun ja osoitti taiteellista lahjakkuutta jo varhain. Hän piti vallitsevia taidesuuntauksia rappeutuneina, kun hän aloitti opinnot Berliinissä 1915. Seuraavana vuonna hänet kutsuttiin palvelukseen ja hän toimi aliupseerina 251. jalkaväkirykmentissä. Hänet palkittiin Rautaristillä länsirintamalla.

Jouduttuaan sotavangiksi Willrich vietti paljon aikaa piirtelemällä. Hänen ensimmäiset piirroksensa julkaistiin Punaisen Ristin sotavanki-lehdessä.

Vapautumisen jälkeen Willrich jatkoi opiskelua. Hän liittyi Ludendorffin Tannenberg-järjestöön, mutta erimielisyydet Mathilde von Ludendorffin kanssa saivat hänet eroamaan siitä. Hän jatkoi kuitenkin töidensä julkaisemista heidän lehdessään.

Willrich loisti pohjoisten rotutyyppien kuvaajana. Vuosina 1933-34 hän toimi aktiivisesti Valtakunnan kulttuuriministeriössä, mutta joutui ulos yhteyksistään Ludendorff-piireihin. Myöhemmin R. Walter Darré palkkasi hänet jatkamaan vapaana taitelijana pohjoisten talonpoikien piirtämistä, jota hän teki suurella intohimolla. Monista hänen piirroksistaan tehtiin julisteita ja postikortteja, joita levitettiin suurina painoksia. Hän kuitenkin säilytti itsenäisyytensä. Hän kieltäytyi Heinrich Himmlerin tarjoamasta SS:n kunniajäsenyydestä. Itse asiassa hän ei koskaan liittynyt edes NSDAP:hen. Ironista oli, että hän piti Kolmannen valtakunnan toimia rappiotaidetta vastaan liian lauhkeina! Yhdessä Walter Hansenin ja kreivi Klaus von Baudissin kanssa hän auttoi järjestämään Münchenin Rappiotaiteen Näyttelyn vuonna 1937.

1939 hän pyysi päästä rintamalle sotataitelijaksi. Puolan jälkeen hän kävi Ranskassa, Norjassa, Suomessa, Sisiliassa ja Venäjällä. Hän teki muotokuvia monista tunnetuista sotajohtajista. Myöhemmin hän kuvasi monia Ritarinristin kantajia. Vuoden 1943 lopussa hän palasi Berliiniin jatkamaan työtään.

Willrichin viimeiset työt ilmestyivät Argentiinassa sodan jälkeen.

Voimaa kauneudesta!

Nykyisenä rappion ja alennuksen aikakautena kunnollisten arjalaisten aisteja ja tunteita vastaan hyökätään jopa useita kertoja päivässä. Sielumme huutavat henkistä ravintoa. Arjalaisten taitelijoiden luoma kauneus auttaa meitä tyydyttämään tätä henkistä tarvettamme, kohottamaan moraaliamme ja muistuttamaan meitä rotumme suuruudesta.

Useiden vuosien ajan olen odottanut päivää, jolloin resurssimme, niin taloudelliset kuin teknologiset, mahdollistaisivat meitä jakamaan ja levittämään todellista arjalaista taidetta tovereillemme ja muille rotusukulaisillemme. Lopultakin tämä päivä on koittanut! Kesäkuun alussa lisäsimme n. 80 (!) värillistä arjalaista taideteosta valikoimiimme. Sinulla on nyt pääsy niihin! Voit nähdä ne kolmella tavalla. 1) Jos sinulla on internet-yhteys, voit vierailla sivuillamme www.nazi-lauck-nsdapao.com. 2) Voit hankkia värillisiä A3-kokoisia jäljennöksiä julisteina. 3) Lukuisia taideteoksia on nähtävänä DVD-levyillä (katso #818-A, #818-B ja #839 hinnastostamme).

Taideteoksia on aivan liikaa, jotta voisimme näyttää tai edes listata ne tässä julkaisussa, mutta voit pyytää niistä ilmaisen myyntiesitteen. Kirjoita: NSDAP

Korpraali Schlagin kohtaaminen Hitlerin kanssa

Kaksi nuorta luutnanttia hölkkäsi tyytyväisinä takaisin komppanioihinsa, ensimmäiseen ja kahdeksanteen. Upseereiden kokous oli päättynyt. Seuraava päivä olisi jälleen kuuma. Tänään luutnantti Helms, nuorempi heistä, oli saanut erikoiskehut rykmentin komentajalta. Hänen joukkueensa oli suorittanut pienen mestariteoksen sotaharjoituksissa. Huomenna luutnantti Frhr. von Bieberstein miehineen halusi päihittää hänet.

Helms ja Bieberstein olivat ystäviä. He auttoivat toisiaan tuulessa ja tuiskussa ja heillä oli tunnollaan monia käytännön piloja. Kuitenkaan kumpikaan heistä ei halunnut koskaan jäädä missään asiassa toiseksi. Nyt he painelivat mäntymetsän halki kohti leiriä. Laskeutuvan auringon punainen kajo värjäsi puunrungot. Elokuun 16. päivä 1938 oli lähenemässä loppuaan.

Pataljoonan komentaja oli puhunut pitkään Helmsin kanssa upseereiden kokouksen jälkeen. Ensimmäinen joukkue vedettäisiin harjoituksista pois seuraavana päivänä. Miehet olivat tehneet työnsä hyvin ja siksi heille annettaisiin kunniatehtävä. Ylipäällikön vierailua odotettiin. Adolf Hitler olisi tulossa. Häntä odotettiin tänne rykmentin leirille. Suuri päivä oli koittamassa. Nyt yhtäkkiä kaikki tajusivat, että tämä kaikki oli ollut vaivan arvoista - loputon marssiminen, maahan syöksymiset, "ylös, mars, mars!" ja rajaseudun hiekkakentille vuodetut tuhannet hikipisarat. Nopeasti kuin tuuli uutinen levisi harjoituskentän viimeiselle miehelle asti. Se, mikä oli ylemmille upseereille vielä varovainen toive, oli tullut varmaksi asiaksi miehistölle suurissa teltoissa.

Helmsin joukkueen miesten tulisi toimia sotilaspalvelijoina, kun metsän reunassa yksinkertaisilla pitkillä pöydillä tarjoiltaisiin kenttäkeittiöstä ateria tärkeille vieraille: Führerille ja hänen seurueelleen, rykmentin komentajalle ja varmasti myös pataljoonan komentajalle ja luutnantti Helmsille. Noilta samoilta pöydiltä, joiden ääressä tavallisesti Schmittke kirjoittaa sunnuntaisin kirjettä vaimolleen ja pitkä-Emil availee äitinsä lähettämään viimeisintä pakettia.

"Minä todella kadehdin sinua!", Bieberstein huutaa onnelliselle Helmsille. "Jospa minä voisin edes kerran nähdä Führerin aivan läheltä ja kuulla hänen puhuvan ympäröiville ihmisille ja kuulla kuinka hän nauraa ja viihtyy. Ei riitä, että näen hänet vain kaukana, marssivan ohi tai valkokankaalla." Sitten hän kertoi Helmsille kuinka isän syrjäisellä tilalla idässä vain sanomalehdet ja vanhempien tarinat olivat kertoneet tästä ihmeellisestä miehestä. Niinpä hän ei todella oppinut tuntemaan ja ihailemaan Führeriä kuin vasta Työpalveluksessa ja myöhemmin armeijassa. "Nuoret rakastavat häntä toisella tavalla, seuraavat häntä intohimoisemmin ja uskovat häneet palavammin." Näin hän lopetti kertomuksensa tuijottaen pitkään Helmsiä, jonka rinnassa loisti Hitlerjugendin kultainen kunniamerkki, ja jolle huominen olisi varmasti elämän hienoin päivä. Mutta missä hän itse olisi? Tietysti jossakin mäntyjen varjossa, kaukana harjoituksissa.

Oli jo pimeää, kun Bieberstein pöllähti Helmsin telttaan ja raahasi hänet mukaansa. Hän paljasti Helmsille suunnitelmansa ja pyysi tältä palvelusta. Mitä he telttojen edessä pimeydessä supisivat ei ollut ymmärrettävissä. Kuului vain Helmsin huvittunut huudahdus poistuvalle Biebesteinille, että tämä oli onnekas juuri nyt saamastaan kahden päivän lomastaan ja että tämän tulisi nauttia siitä.

Adolf Hitler todella saapui seuraavana päivänä. Pölyisenä hän seurueineen saapui maastosta. Tarkastus oli näemmä ollut perusteellinen ja kriittinen.

Korpraali Hahn ensimmäisestä joukkueesta kertoi korpraali Schäferille, että oli helpompaa olla täällä sotilaspalvelijana kuin sykkiä hiekassa heidän tiukan pomonsa kanssa. Helms ajatteli kuumuutta ja kipeitä jalkojaan; Preussin jumalat näyttivät pitävän häntä suosiossaan. "Uusi kaveri tässä", Schäfer osoitti pitkää, vaaleata korpraalia, joka oli määrätty Helmsin joukkueeseen kyseiseksi päiväksi, "tekee oikein - hieman lisää palveluhenkeä jos Führer vierailee kenttäkeittiössämme." "Ehkä hän on siviilissä Hotelli Kaiserhofin päätarjoilija", Hahn huomautti nauraen, "tuollaisia komeita kavereita siellä juuri kaivataan. Lisäksi olen varma, että olen nähnyt hänet aikaisemmin." Nyt toverit syöksyivät Hahnin kimppuun ja kiusasivat häntä Kaiserhofista ja kutsuivat häntä hienostelijaksi ja niin edelleen, kunnes kersantti Euler lähetti heidät etsimään jotakin "vihreätä" pöytiin.

Metsän reunalla pitkien puisten pöytien äärellä saattoi Führerin ohella nähdä Reichsführer-SS Heinrich Himmlerin, kenraali Keitelin, Obergruppenführer Brücknerin ja Valtakunnan lehdistöpäällikkö tri. Dietrichin. Helms ja hänen miehensä tunnistivat monet kasvoista, mutta heidän silmänsä tuijottivat yhtä miestä, joka tosissaan nautti kenttäkeittiön pavuista. Miestä, joka antoi rykmenti komentajalle jonkinlaista raporttia sotaharjoituksista ja joka nauroi sydämellisesti, kun vierustoveri kertoi hänelle jotakin. Hän näytti niin ylpeältä ja onnelliselta siitä mitä oli nähnyt ja kokenut sotilaittensa joukossa aamun varhaisista tunneista lähtien tähän hetkeen, kun aurinko seisoi korkeimmassa kohdassaan.

Joukkueeseen äsken määrätty korpraali näytti lumoutuneelta. Hän suoritti tehtävänsä tehokkaasti. Hän oli onnellinen saadessaan tarjoilla Führerille lautasellisen valkeita papuja. Führer oli nyökännyt hänelle ystävällisesti ja kiittänyt. Luutnantti Helms seurasi tätä. Viekas hymy kävi hänen kasvoillaan, kun hänen katseensa tapasi sotilaspalvelijan silmät. Palvelijoilla riitti työtä; lautaset palasivat kenttäkeittiöön kaksi, kolmekin kertaa, jossa ne taas täytettiin.

"Ottakaa lisää, mein Führer", kenraali sanoi, ja uusi sotilaspalvelija seisoi jo Führerin takana täyttääkseen lautasen jälleen. Führer kiitti. Sitten Heinrich Himmler huomasi vaalean, salskean miehen. Korpraalilla oli johtajan kasvot. Reichsführer-SS ajatteli, että miehestä voisi tulla talonpoikissotilas itään. Hänen laistensa loistavien miesten, joita tapaa kenttäharmaissa univormuissa kaikalla Saksassa, suonissa virtaa terve talonpoikaisvoima.

"Mikä on nimesi", Reichsführer-SS kysyi palvelijalta. Muut kääntyivät katsomaan kookasta, ruskettunutta ja sinisilmäistä palvelijaa.

Führer katsoi myös.

Näiden tärkeiden vieraiden huomion keskipisteenä oleminen sai palvelijan tuntemaan olonsa epävarmaksi. Hän oli kyllä valmis tarjoilemaan Führerille valkeita papuja, mutta nimen sanominen... Oliko hän unohtanut sen? Hän teki nopeasti asennon, löi kädet housun saumoihin ja kengän kannat yhteen. "Korpraali Schlag, Reichsführer-SS", kuului lopulta vastaus. Heinrich Himmler kirjoitti jo muistiin: "Korpraali Schlag, 8. komppania, jalkaväkirykmentti..." Jonkun pitäisi tarkistaa kuinka mies oli suorittanut asepalvelusta. Ehkä hän sopisi itään.

Führer oli tyytyväinen. Luutnantti Helms vääntelehti epämukavasti tuolillaan ja puri huultaan. Mutta korpraali Schlag, sotilaspalvelijaksi määrätty, oli kadonnut nopeasti - aivan kuin hän olisi pelännyt joutuvansa lisätarkastelun ja -kysymysten kohteeksi.

Kului viikkoja. Kukaan ei enää ajatellut metsänreunalla kenttäkeittiöstä tarjoiltuja valkeita papuja ja rajaseudun hiekkamaalla seisoneita pöytiä. Sitten erään päivänä saapui kirje Valtakunnan Kansliasta. Tämän tosielämän anekdootin kronikoitsija ei ole lukenut sitä, mutta sen täytyi tarkoittaa tätä: toisen pataljoonan 8. komppaniassa nousi paljon pölyä ilmaan. Luutnantti Frhr. von Bieberstein oli tehnyt valituksen - itseään koskevan. Pataljoonan komentaja ja myöhemmin rykmentin komentaja olivat kuulustelleet häntä ja luutnantti Helmsiä. Heidän toimintansa oli rangaistavaa - erityisesti von Biebersteinin. Taivas näytti tummenevan tämän brandenburgilaisen luutnantin yllä. Ei ollut todellakaan pieni juttu valehdella, ilmoittaa väärä nimi ylipäällikön läsnäollessa ja sitten vielä alentaa itsensä korpraaliksi. Saksan armeijan säännöt ja sen rautaiset, ikuiset lait, vaativat ankaria rangaistuksia. Nuoren luutnantin tuntema syvä rakkaus ja ihailu Führeriään kohtaan olivat saaneet hänet näyttelemään korpraalia, jotta hän olisi päässyt tämän lähelle. Hän oli hätäännyksissään antanut väärän nimen. Nimen, jonka hän keksi nopeasti ja johon hän tarttui kuin hukkuva pelastusrenkaaseen, jottei olisi paljastunut. Kaikki tämä saattoi olla inhimillisesti ymmärrettävää, aivan kuten Homburgin prinssin rohkeat toimet, mutta Saksan sotalaitoksen perinteisten, verellä pyhitettyjen rautaisten lakien tuli pysyä voimakkaampina kuin ihmissydämen.

Vain yksi saattoi armahtaa: tuo suuri hahmo, joka kohoaa aikamme ylle kaiken inhimillisen ylittävänä ja samalla aivan liian inhimillisenä, ja joka itse on elänyt elämää kovan ja taipumattoman lain alla ja joka on luonut lakeja ja pystyttänyt uuden järjestyksen. Yksi kaikkien puolesta kohtsi kansamme suojelushengen kiittääkseen tätä velvollisuuden täyttämisen ja rakkauden kautta. Siinä kansa oli kohdannut kansan; pakahtumaisillaan oleva sydän rinnassaan korpraali Schlag kohtasi Führerin vain osoittaakseen kiitollisuutta ja iloa. Führer nauroi iloisesti, kun hän kuuli tarinan ahavoituneesta, vaaleasta ja sinisilmäisestä korpraali Schlagista. Hänelle juttu ei ollut vielä ohitse. Wehrmacht-adjutantti kutsuttiin paikalle...

Hieman myöhemmin 8. komppaniaan saapui paketti. Se oli luutnantti Frhr. von Biebersteinille. Helms auttoi avaamisessa. Jotakin oli peitetty lastuvillalla. Heidän kärsimättömyytensä kasvoi. Sitten salaisuus paljastui - aurinko oli noussut omantunnon tuskissa vietettyjen öiden jälkeen. Yli-innostuneen miehen ääni vapisi hieman, kun hän luki hopealla kehystetyn Führerin valokuvan alta: "Luutnantti Frhr. von Biebersteinille alias korpraali Schlagille toveruudella - Adolf Hitler".

Ylläoleva on suomeksi käännetty ote kirjasta

Kirjeitä toimitukseen

Hakaristi-tarroja Valtakunnan pääkaupungissa

Löysin tarranne muutama päivä sitten talon seinästä. Olen kiinnostunut työstänne. Vihaan täällä parasiitteina eläviä juutalaisia. He vaativat verovarojamme heidän sotiaan varten. Lähettäkää minulle tarroja maamme vapauttamiseksi juutalaisista. Mielestäni hirvittävimmät juutalaiset ovat USA:ssa. - Berliini

 

Uusi kansallissosialistinen valtio!

Lehtenne viimeisin numero saapui. Hyvää työtä! Me olemme moderni aktivistiryhmä, joka taistelee globaalia juutalaista systeemiä vastaan. Me elämme ja taistelemme sen päivän puolesta, jolloin vihollisemme lyödään. Sitten luomme uuden kansallissosialistisen valtion. Siihen asti, taistelu jatkuu! Sieg Heil! - Bergrad, Serbia

 

Nuori mutta päättäväinen

Minä taistelen, vaikka en ole vielä edes 17-vuotias enkä ole suorittanut ylioppilastutkintoa. Taistelen ilman niitä, jotka ovat sortuneet materialismin pauloihin. - Leipzig

 

SS-toverin hienot muistot

Kirjoitan teille kaksi päivää ennen Führerin syntymäpäivää. Olen juuri täyttänyt 82 vuotta. En koskaan unohda kahta matkaani Saksan halki Aachenista Wieniin 1938 ja 1939. Kaikki oli silloin tehty sydämestä - lyhyesti sanottuna, sosiaalista ja aitoa! 1941 työskentelin Robert Boschin tehtailla Berliinissä. Vuodesta 1942 lähtien olin Waffen-SS:ssä (alipseeri 1943). Ihailin jokaisena päivänä saksalaisten sankareiden rohkeutta ja toverihenkeä. - Flanders

 

Ilmaista julkisuutta

Unkarin televisio esitti kesäkuun alussa tunnin pituisen ohjelman unkarilaisista skinhead-bändeistä, ja siinä näytettiin jopa NSDAP/AO:n osoite! En tiennytkään, että olitte hankkineet ohjelma-aikaa Unkarin TV:stä. Olisittepa kertoneet minulle etukäteen! Sieg Heil" - Kalifornia

Toimittaja: Toveri Lauckin haastattelu lähetettiin myös useissa USA:n kaupungeissa toukokuun aikana.

 

Massiivisia protesteja Irakin sotaa vastaan

Protestit olivat erittäin massiivisia kaikkialla Euroopassa. Melkein jokaisessa suuressa kaupungissa oli kymmenientuhansien osallistujien mielenosoituksia. Bushia ja Blairia kutsuttiin yleisesti sotarikollisiksi. Maailmanlaajuisesti, 99%:sti kansainvälisen lain asiantuntijoiden mielestä kysessä oli rikollinen hyökkäyssota. - Itävalta

Etsitään

1. Kolmannen valtakunnan aikaisia kirjoja ja lehtiä sekä alkuperäisiä (ennen vuotta 1945 ilmestyneitä) saksalaisia marsseja sisältäviä levyjä.

2. Tovereita, jotka kirjoittavat sujuvasti jotakin vierasta kieltä ja ovat halukkaita tekemään käännöksiä.

3. Internet-aktivisteja tiedon kokoamiseen ja levittämiseen.

NSDAP/AO - PO Box 6414 - Lincoln NE 68506 - USA

http://www.nazi-lauck-nsdapao.com

NSDAP/AO Suomeksi