Nazi Lauck NSDAPAO Suomeksi fin09 . . .

Nazi Lauck NSDAP/AO

Suomen uusi ohjelma

Suomen Kansallissosialistinen työjärjestö (1942)

Ohjelmalliset perusvaatimukset

Uuden kansallisen elämänjärjestyksen rakentaminen edellyttää uuden rakennusohjelman olemassaoloa ja toteuttamista sekä sellaisen kansalaisjärjestön luomista ja toimintaa, joka pystyy takaamaan, että uudesta rakennuksesta todella tulee mainitun ohjelman hengen ja tarkoituksen mukainen.

Tässä mielessä on Suomen Kansallissosialistinen Työjärjestö ohjelmallisiksi perusvaatimuksikseen hyväksynyt:

1. Suomi on kaikkien suomalaisten yhteinen koti, jonka rakenteen ja toiminnan määrää yhteinen etu.

2. Suomen kansan jäseniksi tunnustetaan vain ne yksilöt, jotka verisidonnaisuuden sekä kulttuuri- ja kohtalositeiden nojalla voidaan katsoa kuuluvan suomalaiseen kansayhteisöön. Muut ovat muukalaisia ja saavat elää maassa vain muukalaislainsäädännön alaisina.

3. kansan jäsenistä on huolehdittava estämällä epäterveet avioliitot, edistämällä lapsi- ja äitiyshuoltoa, parantamalla asunto-oloja, saattamalla voimaan yleinen liikuntakasvatus ja ravitsemusjärjestys sekä toteuttamalla vanhuusvakuutus.

4. Ulkosuomalaisten sekä suomalaisheimojen täysipitoisten jäsenten muuttoa Suomeen on edistettävä.

5. Puoluejakoisen valtiojärjestyksen tilalle on luotava ammattikuntainen vastuu- ja johtajaperiaatteisiin nojautuva elimellinen suomalainen ja todella kansanvaltainen valtiojärjestys.

6. Kunnian, uskollisuuden, velvollisuuden, vakaan uskon ja rehellisen luottamuksen periaatteet on saatettava voimaan suomalaisessa yhteisöelämässä. Oikeus ja oikeuslaitos on uudistettava kansalliselimellisessä hengessä kansan terveen oikeustajunnan pohjalla.

7. Vapaakapitalistinen talousjärjestelmä on kumottava ja sen tilalle on luotava luonnolliseen elämänjärjestykseen perustuva elimellinen ja suunnitelmallinen kansallisen työn järjestys. 11man työtä ja vaivannaköä saatu tulo on poistettava ia sotavoitot on perittävä valtiolle

8. Korko-orjuus on murrettava

9. Yksityinen yrittäjävapaus on turvattava kansakunnan edun määräämiissä rajoissa, mutta kaikki epäterve, kansayhteisyyden etuja vahingoitta va taloudellinen toiminta on päättävästi torjuttava.

10. Työntekijöille on suotavaa osuus liikeyritysten voittoon.

11. Talouselämä on vapautettava kansainvälisen pääoman riistolata. Velkaantuminen ulkomaiselle pääomalle on estettävä.

12. Maata viljelemään kykeneville on taattava kunnollinen viljelyala toimeentulon takaavin ehdoin. Valtion ja suurtilojen maita on tarpeen mukaan luovutettava. Uudisraivausta on valtion toimesta harjoitettava suuressa mittakaavassa.

13. Sotainvaliideille, vapaustaistelijoille sekä eri työrintamilla kunnostautuneille on korvauksetta luovutettava maata viljeltäväksi riittävin toimeentuloehdoin.

14. Kansakunnan tarvitsemien hyödykkeiden hankkimiseksi on luotava kansallinen elatussääty. Maanmyynti ja luovutus on saatettava valtion valvonnan alaiseksi. Terveen talonpoikaissäädyn elämän perusehdot on turvattava.

15. Keinottelu ja rikastuminen maan ja kansan etujen kustannuksella on estettävä ja kaikella ankaruudella rangaistava.

16. Jokaisen kansayhteisön jasenen on tehtävä työtä voimiensa ja kykynsä mukaan. Valtiovallan on pidettävä huolta siitä, että jokaiselle kansakun nan jäsenelle taataan hänen lahjojensa, kykyjensä ja edellytystensä mukainen sivistyksellinen ja ammatillinen kasvatus. Nuorisoliike on kehitettävä kansakunnallisen elimellisyyden voimanlähteeksi. Opetus kaikilla aloilla ja kaikissa asteissa on uudistettava kansalliselimellisessä hengessä elävää elämää silmälläpitäen ja kuollut tieto karsittava pois oppisuunnitelmista. Kansan tervettä elämää vahingoittavat henkiset virtaukset on estettävä. Ammattiopetus on nostettava voimakkaan tuotannon edellyttämälle tasolle.

17. Heimo- ja ulkosuomalaisasia on hoidettava maan arvon mukaisella tavalla.

18. Puolustusvalmiutta on tehostettava kansakunnan elämänoikeuden perusehtona. Todelliseen asevelihenkeen perustuva sotilaallinen koulutus on tehtävä myöskin nuorisokasvatuksen olennaiseksi osaksi.

19. Suomnen suhteita ulospäin on hoidettava maan elinetujen, arvon, kunnian ja alueellisen koskemattomuuden edellyttämällä tavalla.

20. Suomen on liityttävä uuteen Eurooppaan aatteellisesti ja poliittisesti, ja on maamme pyrittävä voimiensa mukaan edistämään uuden kansalliselimellisen hengen mukaisen järjestyksen syntymistä Euroopassa.

 

 

 

Ohjelmalliset ääriviivat

Perusvaatimusten lisäksi on SKT omaksunut seuraavat ohjelmalliset ääriviivat, jotka selventävät sanottuja perusvaatimuksia:

Kansakunta

Suomalainen kansakunta on suomalaisen yhteisöelämän perustus.

Kansakunnan jäsen on jokainen yksilö, joka veri-, kulttuuri- ja kohtalositein voidaan katsoa kuuluvan elimelliseen suomalaiseen kansayhteisyyteen. Henkilö, joka ei ole kansakunnan jäsen, saa elää Suomessa ainoastaan vieraana ja hänen täytyy olla muukalaislainsäädännön alainen.

Suomen valtioalueelta on poistettava vieraat ainekset, ennen kaikkea juutalaiset, joilla ei ole kotipaikkaoikeulta Suomessa.

Kansan veren terveyttä ja sen rodullista puhtautta silmälläpitäen on sellaiset avioliitot estettävä, jotka voivat johtaa rodun huononemiseen.

Kansakunnan jäsenistä on huolehdittava a) tukemalla lapsirikkaita perheitä lainojen, avustusten ja verohelpotusten muodossa sekä muita sopivia keinoja käyttäen, b) saattamalla asunto-olot sellaiselle tasolle, että ne täysin vastaavat rotuhygieenisiä ja terveydellisiä vaatimuksia, c) luomalla yleisvaltakunnallinen tehostettu lastensuojelutoiminta, d) edistämällä äitiyshuoltoa, e) toteuttamalla Suomen oloja vastaava yleinen ja yhtenäinen kansan ravitsemusjärjestys, f) yleisellä valistustoiminnalla, g) luomalla koko kansakunnan käsittävä liikuntakasvatus sekä h) toteuttamalla vanhuusvakuutus. (Vrt. myös Sivistyselämä. )

Siirtolaisina valtamerentakaisiin maihin muuttaneille suomalaisille sekä suomalaisten kansanheimojen muille täysipitoisille jäsenille on taattava tilaisuus asettua asumaan Suomen valtioalueelle.

Valtio

Ryhmä- ja puoluevaltaisen valtiojärjestyksen tilalle on luotava johtaja ja vastuuperiaatteisiin nojautuva elimellinen suomalainen, todella kansanvaltainen valtiojärjestys, mihin elimellisesti liittyy ammattikuntainen kansallisen työn järjestys suomalaisen yhteisöelämän elävänä muotona. Suomalainen totaalinen, s.o. kokonaisvaltainen kansanvaltio on suomalaisen kansa yhteisön tarkoitusperien valvoja ja toteuttaja yksinomaisena ohjeenaan kansakunnan paras.

Tästä johtuen:

a) Kansakunnan ja valtion johto on uskottava parhaimmalle ja arvokkaimmalle suomalaiselle miehelle, joka on sekä kansan että valtion johtaja. Johtaja on kansansa verisidonnaisena jäsenenä vastuussa välittömästi kansalle.

b) Hallinnon, oikeudenhoidon ja koko yhteisöelämän alalla on ratkaisu ja vastuu siitä aina henkilökohtainen. Ratkaisuvaltaan sisältyy ehdoton arvonanto alaspäin ja vastuu ylöspäin.

c) Jokainen kansakunnan jäsen on, suorituskykyisyyden saavutettuaan, mihin jokaisen on pyrittävä, liityttävä jäseneksi asianomaiseen ammattikuntayhteisöön, mikä jäsenyys merkitsee määrättyä jäsenasemaa kansayhteisössä siihen liittyvine velvollisuuksineen ja oikeuksineen.

Yhteisöjärjestys

Suomalaisesta yhteisöelämästä syntyneet elimellisen suomalaisen kansanoikeuden tehtävänä on Suomen kansan elämänehtojen suojaaminen ja kohottaminen sekä päämääränä kansakunnan elinkelpoisuuden säilyttäminen ja lisääminen ja siten kansakunnan elämänoikeuden turvaaminen.

Suomalainen kansanoikeus on kansa omaa yhteisöoikeutta, jota ei voida tehdä, eikä ulkoapäin elämälle pakko-ohjeiden järjestyksenä tuoda, vaan joka on löydettävä kansan omasta elämästä, jossa se syntyy, kasvaa, kehittyy ja elää, muodostuen kansakunnan eläväksi elämänjärjestykseksi ja luoden ohjeet kaikkia yksityisiä elämäntapauksia varten.

Suomalaisen kansanoikeuden rinnakkaisina lähteinä ovat kansan terve oikeustajunta ja säätönäisoikeus, kuitenkin niin, että ensinmainitulla, kaiken oikeuden ensisijaisella, primäärisellä lähteellä on säännöstelevä eli regulatoorinen merkitys jälkimmäiseen nähden. Säätönäisoikeus on oikeuden kirjallinen ilmaisumuoto. Se on muotoiltua oikeutta.

Säätönäisoikeutta on tulkittava sen todellisen hengen ja tarkoituksen mukaisesti. Siinä on apuna käytettävä kansan tervettä oikeustajuntaa, oikeudellisia perusajatuksia ja johtajan antamia selityksiä.

Rikosoikeudessakin on kansan terveellä oikeuskäsityksellä oikeuslähteen täysi arvo. Oikeusturvallisuuden takaamiseksi on rangaistavuuden rajaa määrättäessä lisäksi huomiotava yhden tai useamman lainkohdan perustana oleva oikeudellinen perusajatus. Rangaistukseen on silloin tuomittava lähinnä tapaukseen soveltuvan lainkohdan mukaan — ellei tapaukseen voida välittömästi jotain säännöstä soveltaa.

Rikosoikeudellinen ohje (maksiimi) on oleva: jokainen kansayhteisön elämää ja sen elinetuja loukkaava ja vaarantava teko on rangaistava. Ei mitään rikosta ilman rangaistusta (nullum crimen sine poena).

Aineellisen oikeudenmukaisuuden ja oikeudenvastaisuuden periaatteet on toteutettava elimellisessä kansanoikeudessa.

Rikosoikeuden piirissä on n.s. kaksiraiteisuuden periaate kiireellisesti toteutettava, s.o. turvaamistoimenpiteet on korotettava rangaistuksen kanssa rinnakkaisiksi oikeusseuraamuksiksi, koska vain siten voidaan tehokkaasti taistella rikollisuutta vastaan.

Asianajolaitos on saatettava valtion valvontaan ja suojeluun. Asianajaja on oleva oikeuden palvelija ja on hänen sellaisena pyrittävä edistämään oikeutta ja totuutta. Varattomien oikeusasiain hoito on turvattava niin siviili- kuin rikosoikeudessakin.

Kansanoikeus palauttaa olemuksensa mukaisesti tuomarin kansansa verisidonnaisena jäsenenä kansan läheisyyteen ja yhteisyyteen. Oikeudessa elävä tuomari on oikeusturvallisuuden varmin tuki.

Tuomari on jäsenasemassaan erottamaton, mutta henkilökohtaisista ratkaisuistaan vastuunalainen. Maailmankatsomuksesta ja kansallishengestä riippumatonta tuomaria ei voi eikä saa olla.

Siveellisyysjärjestys

Totaalisen, kokonaisvaltaisen kansanvaltion oikeus ja velvollisuus on yhteisöelämän siveellisyyden valvominen. Kansakunnan on valtionsa välityksellä mainitussa tarkoituksessa huolehdittava siitä, että rappeutuneen yksilökeskeisen siveellisyysjärjestyksen tilalle suomalaisen kansallishengen helmasta syntyy uusi elimellinen - yhteisökeskeinen siveellisyysjärjestys, mikä perusolemukseltaan on samanlainen kuin suomalainen yhteisöjärjestys.

Ihanteellisena kansallisena päämääränä on oleva yhteisöjärjestyksen ja siveellisyysjärjestyksen sulautuminen elimelliseksi ykseydeksi, josta siten muodostuu täysin elinkelpoinen kansakunnan elämänjärjestys kansallisen elämän kestäväksi suojamuuriksi ja kukoistavaan suuruuteen kohottajaksi .

Suomalalainen siveellisyysjärjestys on rakennettava kunnian, uskollisullden, velvollisuuden, vakaan uskon ja rehellisen luottamuksen sekä oikean vapauden ja siveellisesti vapaan tahdon varaan, sellaisina kuin ne esiintyvät puhtaassa suomalaisessa yhteisöelämässä suomalaisen kansallishengen kirkastamina. Suomalainen kansayhteisö on siveellisen vapaatahtoisuuden, kuuliaisuuden, edesvastuullisuuden, uskon ja kunnian yhteisö.

Suomalainen kunnia merkitsee suomalaisen uurastuksen, työn ja taistelun sekä uljaan sankaruuden synnyttämää ja kasvattamaa suoma1aista kansalliskunniaa, jota jokaisen kansakunnan jäsenen on jäsenasemassaan tietoisesti vaalittava ja voimiensa mukaan kohotettava. Vain siten saavuttaa ja turvaa jäsen oman jäsenkunniansa.

Uskollisuus ja velvollisuus merkitsevät uskollisuutta ja velvollisuutta suomalaista kansakuntaa kohtaan, jonka elämänoikeuden turvaaminen on jokaisen kansakunnan jäsenen korkein elämän tehtävä.

Luja elämänusko ja rehellisyys ovat suomalaisen yhteisöelämän tunnus omaisia perusteita.

Ammattikuntaincn kansallisen työn järjestys kansakunnan taloudellisen toiminnan perustuksena

Materialistisen maailmankatsomuksen luomus, liberaalis-kapitalistinen talousjärjestelmä, joka on korottanut alastoman aineellisuuden hengen, s.o. elimettömän metallin, kullan, kansainvälisen juutalaisen suurpääoman muodossa, elävän inhimillisen elämän herraksi, tehden taloudellisesta toiminnasta, elämän ylläpitämisen keinosta, elämän tarkoituksen ja päämäärän, on luokkajakoisuuteen johtavana kansallisen elämän tuhoojana kumottava ja sen tilalle on luotava uusi luonnolliseen elämänjärjestykseen perustuva kansakunnan taloudellisen toiminnan järjestys, jota nimitämme amattikuntaiseksi kansallisen työn järjestykseksi. Ammattikuntainen järjestys muodostaa siten kansakunnan taloudellisen toiminnan perustuksen

Tämä merkitsee pääoman ja työn vastakkaisuuden poistamista ja niiden kansallistamista saattamalla ne elimelliseen yhteisyyteen, jossa vallitsee paaoman ja työn yhteisvastuullisuus kansakunnalle, yhteisvastuullisuus, joka on takeena elinvoimaisen taloudellisen toiminnan syntymisestä kansakunnan tarpeiden tyydyttäjänä.

Valtio huolehtii siitä, että jokainen kansayhteisön jäsen saa lahjojensa, kykyjensä ja taipumustensa mukaisen sivistyksellisen ja ammatillisen kasvatuksen. Ammattinsa mukaan on jokaisen kansayhteisön jäsenen liityttavä Jaseneksi asianomaiseen ammatilliseen osayhteisoön, mikä ammattikuntainen jäsenyys takaa jokaiselle jäsenelle hänen oikeudellisen jäsenasemansa ja persoonallisen kunniansa, jotka määräytyvät elämässä osoitetun suorituskelpoisuuden mukaisesti.

Ammattikuntainen kansallisen työn järjestys sisällyttää siten piiriinsä koko kansayhteisön, josta on muodostunut elimellinen, elävien osa yhteisöjen yhteisöllinen kokonaisuus, mainittujen osayhteköjen jäsenöitymänä, jollaisena se elimellisesti liittyy suomalaiseen kansalliseen valtiojärjestykseen.

Valtion johdon alaiseksi, neuvoa-antavaksi elimeksi syntyy ammattikunta-edustajisto, jossa kaikki ammattikunnat ovat edustettuina.

Ammattikuntaisen yhteisyyden ja yhteisvastuullisuuden luonnollisina seurauksina toteutuvat, toisaalta työn sosiaalinen turvallisuus ja oikeudenmukainen hyvitys, toisaalta myös kansallisen pääoman samanlaiset edut, mikä johtaa taloudellisen toiminnan tehokkaaseen suoritusvalmiuteen.

Yrittäjävapaus turvataan kansakunnan edun määräämissä rajoissa. Tervettä yrittäjähenkeä ja yrittelijäisyyttä on valtion tuettava ja edistettävä kaikin tavoin ja kaikissa muodoissa, mutta sen sijaan on kaikki epäterve, kansan yhteisyyden etuja ja sen elinvoimaa vahingoittava taloudellinen toiminta päättävästi estettävä sekä kaikenlainen keinottelu ja rikastuminen kansan kustannuksella ankarasti rangaistava.

Vain rehellinen työ ja palvelu kansakunnan hyväksi voi olla ansaitsemisen perusteena. Ilman työtä ja vaivannäköä saatu tulo on poistettava. Kansallista talouselämää painava korko-orjuus on murrettava. Sotavoitot on perittävä valtiolle.

Veroperusteet on täydellisesti uusittava oikeudenmukaisuutta ja verotettavien suhteellista kantokykyä silmälläpitäen.

Ammattikuntainen kansallisen työn järjestys merkitsee valtiojohtoisuuden varauksetonta toteuttamista taloudellisen toiminnan piirissä, mutta samalla elävän elimellisyyden ja henkisen sekä teknillisen joustavuuden, s.o. taloudellisen dynaamisuuden tehostamista, mitä vailla taloudellinen toiminta kangistuu ja tyrehtyy.

Kansallinen talouselämä on suojeltava kansainvälisen pääoman riistolta. Velkaantuminen ulkomaiselle pääomalle on estettävä.

Maakysymys ja maatalous

Lähtien siitä tosioloisesta käsityksestä, että maaomistukselliset, oikeastaan maaoikeudelliset olosuhteet ovat vallinneen liberaalisen katsomuksen olemuksen mukaisesti kehittyneet Suomessa kansakunnan elinetujen vastaiseen suuntaan, siten suuresti heikentäen kansakunnan taistelu- ja elinkelpoisuutta, on tullut aika, jolloin maakysymys meillä on päättäväisesti ratkaistava kansakunnan elinetujen vaatimalla tavalla, mikä lähinnä merkitsee sitä, että kaikki maata viljelemään kykenevät kansakunnan jäsenet saavat perheen elatukseen riittävän kunnollisen viljelysmaan — toimeentulomahdollisuuden takaavin ehdoin. Maauudistuksen toteuttamiseksi on valtion sekä tarpeen vaatiessa suurtilojen maita kohtuullisin ehdoin luovutettava. Mutta ennen kaikkea on maanraivausta ja soiden kuivausta ja viljelyskelpoiseksi saattamista valtion toimesta ja tukemana laajassa mitassa harjoitettava. Kansakunnan elintilan laajetessa saadut lisäalueet kuuluvat valtiolle, jonka on huolehdittava alueiden pikaisesta asuttamisesta edellämainittujen suuntaviivojen mukaisesti. Uusien alueiden käyttäminen keinottelutarkoituksiin on päättävästi estettävä. Niiden asuttamisessa on ennen kaikkea sotainvaliideille, vapaustaistelijoille ja eri työrintamilla erityisesti kunnostautuneille luovutettava korvauksetta maata viljelys- ja asutustarkoituksiin, niin että heidän ja heidän perheittensä tulevaisuus on turvattu.

Suomen maataloutta on niin kehitettävä, että syntyy kansakunnan ravitsemukseen riittävä omavaraisuus kansakunnan elämän turvaksi.

Tätä tarkoitusta varten on luotava elimellisen yhteisyyden ja yhteisvastuullisuuden periaatteisiin nojautuva kansallinen, yleisvaltakunnallinen elatussääty, joka muodostuu tehtävästään tietoiseksi kansalliseksi yhteisöksi, kansakunnan tarvitsemien hyödykkeiden hankkijana.

Maataloudellinen tehtävänsuoritus ja sen pysyväisyys ovat terveen talonpoikaissäädyn perusehtoina turvattavat. Samalla on valtion valvottava, että jokainen kunnollisesti suorittaa hänelle uskotun tehtävänsä, ja ryhdyttävä tarpeen vaatiessa tehokkaisiin toimenpiteisiin mahdollisten epäkohtien poistamiseksi.

Maanmyynti ja -luovutus on saatettava valtion valvonnan alaiseksi ja keinottelu maaomaisuuksilla on estettävä.

Sivistyselämä

Kaiken kansalaiskasvatuksen ja sivistyksen päämääränä on riittävään tietouteen yhtyneen lujatahtoisuuden ja päättäväisyyden kehittäminen eläväksi persoonallisuudeksi, jota elävä kansallistunto ohjaa ja vallitsee.

Siinä tarkoituksessa on opetus niin alemmilla kuin ylemmillä asteilla perin pohjin uudistettava kansallisessa hengessä sekä elävää elämää silmälläpitäen. Muistia turhaan rasittava kuollut tieto karsittakoon pois oppisuunnitelmista. Yleinen yhteisötietous saatettakoon keskeiseen asemaan.

Nuorisotyölle on annettava sen arvon ja merkityksen mukainen kansayhteisöllinen asema ja nuorisoliike kehitettävä kansakunnallisen elimellisyyden veimanlähteeksi.

Suomenkieli on saatettava sille kuuluvaan johtoasemaan.

Koko kansan käsittävä voimistelu-, urheilu- ja ulkoilukasvatus on toteutettava valtion tuella ja johdolla.

Jokaiselle lahjakkaalle ja ahkeralle suomalaiselle, vanhempien ammattiin ja varallisuuteen katsomatta, on tehtävä mahdolliseksi korkeamman sivistyksen saavuttaminen ja siten pääsy johtaviin asemiin. Varattomien vanhempien lapset on koulutettava valtion kustannuksella. Siten hankitaan uutta verta kansallisen elämän elinvoiman säilyttämiseksi ja kohottamiseksi.

Tehokkain toimenpitein on huolehdittava siitä, että kansanelämää vahingoittavat henkiset virtaukset estetään. On aikaansaatava vastuuntoinen, valtion valvonnan alainen sanomalehdistö sekä työintoa, sopua, yhteiskunnallista velvollisuudentuntoa ja kansallista tietoisuutta kansassa herättävä ja vakiinnuttava teatteri-, filmi-, radio- ja kustannustoiminta. Taiteen ja kirjallisuuden tarkoitus on kansan palveleminen ja kohottaminen.

Kansankirkko on uudistettava kristinuskon hengen ja totuuden tarkoitusta palvelemaan. Sen tehtävä olkoon oikean lähimmäisenrakkauden, kunniantunnon, siveellisyyden, säädyllisten tapojen ja keskinäisen avuliaisuuden tehostaminen ja vaaliminen kansankirkkomme parhaimpien perinteiden mukaan.

Eri uskontunnustuksille suodaan uskonnon harjoittamisen vapaus, mikäli ne opeillaan ja toiminnallaan eivät loukkaa suomalaisen yhteisöelämän siveellisyystajuntaa .

Heimo- ja ulkosuomalaisasia on hoidettava maan arvon mukaisesti ja niin, että suomalaiset kaikkialla oppivat tuntemaan yhteisen kodin ja kansallisen sivistyselämän ahjon tarpeen ja merkityksen.

Ammattiopetus on nostettava sellaiselle tasolle, että se todella pystyy palvelemaan tehokasta ja elinvoimaista tuotantoa.

Puolustusvalmius

Puolustusvalmiutta on kansakunnan elämänoikeuden perusehtona kaiki tavoin tehostettava. Asevelitoimintaa on harjoitettava Suomen kansan kunniakkaitten sotilaallisten perinteitten velvoittamalla tavalla itsekkäistä sivutarkoituksista vapaana kansayhteisötoimintana suomalaisen luonteen ja kansallishengen mukaisesti.

Kansakunnan historiallisen elämänoikeuden turvaaminen on asevelitoiminnan korkein tarkoitus.

Todelliseen asevelihenkeen perustuva sotilaallinen koulutus on tehtävä myöskin valtion harjoittaman nuorisokasvatuksen olennaiseksi osaksi.

Ulkopolitiikka

Maan ulkopolitiikkaa on hoidettava kansakunnan elinehtojen, sen arvon, kunnian ja alueellisen koskemattomuuden edellyttämällä lavalla.

Suomen on pyrittävä työnsä, tekojensa sekä osoittamansa elinkelpoisuuden mukaiseen jäsenasemaan uudessa Euroopassa, samalla kun Suomi, liityttyään uuden Euroopan elimelliseen yhteisyyteen, pyrkii voimiensa ja mahdollisuuksien mukaan edistämään uuden kansanllis-elimellisen hengen mukaisen järjestyksen syntymistä Euroopassa.

 

 

Periaatteet ja maailmankatsomus

Suomen Kansallissosialistisen Työjärjestön

periaatteet ja maailmankatsomus

Suomen Kansallissosialistinen Työjärjestö on syntynyt maailmankatsonnalliseksi,eli suomalaisen kansallissosialismin taistelujärjestöksi, jollaisena se pyrkii toteuttamaan suomalaisen kansallissosialistisen järjestyksen. Se tahtoo kumota elimettömään aineellisuuden henkeen, s.o. materialistiseen maailmankatsomukseen nojautuvan järjestyksen suomalaisen kansallishengen vastaisena ja luoda sen tilalle uuden, syvimmältään elimelliseen elämänhenkeen ja sen elävään muotoon, kansallissosialistiseen maailmankatsomukseen perustuvan, suomalaisen asevelihengen elävöittämän suomalaisen kansallishengen mukaisen yhteisöjärjestyksen, jonka tehtävänä oll turvata kansakuntamme ankarasti taistellen saavuttama historiallinen elämän oikeus ja kohottaa kansakunta kukoistavaan suuruuteen ja elinvoimaisuuteen elintilaan suuri Suomi.

Maailmankatsomuksellinen kansallissosialismi maailmanhistoriallisen kehityksen tuloksena

Kansallissosialismi lähtee siitä peruskäsityksestä, että maailmankatsomus on maailmanhistoriaa luova henkinen voimatekija. Historiallinen kehityskulku merkitsee elämänvoimien dialektiikkaa, s.o. vastakohtaisuuksien keskinäistä kamppailua. Kaikki inhimillinen elämä on lakkaamattomassa kehityskuhlssa, missä tapahtuu toisilleen vastakkaisten voimien, teesin ja antiteesin, väittämän ja vastaväittämän, ikuisena taisteluna. Tästä armottomasta elämäntaistelusta syntyy uusi elämä, s.o. vastakkaisuuksien taistelun kiirastulessa puhdistuneitten elinkelpoisten aineosien yhteensulautunut elimellinen kokonaisuus, mikä on siten vanhan ja uuden synteesi. Kehityksen jatkuessa muodostuu synteesistä vuorostaan teesi,joka synnyttää vastakkaisuutensa. Niin jatkuu elämän taistelu ja sen mukana inhimillisen elämän kehitys ikuisesti synnyttäen aina uutta, entistä elinkelpoisempaa elämää.

Kansallissosialistinen maailmankatsomus on historiallisesta näkökulmasta katsoen syntynyt elimettömän aineellisuuden hengen vastakkaisuudeksi elimellisen elämänhengen muotona. Elämänhengen valtavalla voimalla kukistaa se elimettömän aineellisuuden hengen elimettömät muodot s.o. materialistisen liberalismin ja materialistisen sosialismin. Tämän materialistisen maailmankatsomuksen saavutettua kehityksensä huipun ja siten täytettyä historiallisen telltävänsä, on elävä elämä itse minkä materialistinen katsomus oli kahlehtinut ja pakottanut sille vieraisiin muodollisiin kaavoihin, uhaten tuholla kaikkea kansallista elämää ja siten koko inhimillistä kulttuurielamaä, synnyttänyt itsesäilytysvaiston ohjaamana elämäm laheisyytta etsivan ja sen vuoksi oikeutetun elimellisen kokonaisuuskatsomuksen, s.o. kansallissosialistisen maailmankatsomuksen ja nostanut sen maailmanhistorialliseen elämäntaisteluun elimettömiä materialistisia katsomuksia vastaan, jotka se tuhoaa elämänvastaisina, kansallista elämää ja siten koko inhimillistä sivistyselämää tuhoavina. Kansallissosialistinen maailmankatsomus osoittautuu siten maailmanhistoriallisen kehityksen tuloksena elämän valttämättömyydeksi ja on sellaisena oikeutettu määräämään inhimillisen yhteisöelämän jatkuvasta kehityksestä. Kansallissosialismi on uuden elinvoimaisen yhteisöelämän synnyttäjä ja turvaaja.

Elimellinen kokonaisuuskatsomus kansallissosialismin lähtökohtana ja elimettömän yksilökeskeisen katsomuksen vastakkaisuutena

Liberaalinen maailmankatsomus asetti luonnollisoikeudellisiin oppeihin nojautuen yksilön inhimillisen yhteisöelämän keskipisteeksi. Yksilön onni ja menestys oli oleva yhteisöelämän tarkoitusperä. Yksilön oli saatava toimia periaatteessa rajoittamattomassa vapaudessa omassa, yhteisön toimipiiriin nähden ja sitä vastaan tarkoin lain säännöksillä rajoitetussa ja suojatussa toimipiirissään. Oikeusjärjestys muodostui muodolliseksi, loogillisabstraktiseksi sääntöjen ja poikkeusten järjestykseksi, jossa inhimillisestä puuttuvaisuudesta johtuen oli huutavia aukkoja ja joka aina oli kehityksestä jäljessä. Tällainen ylhäältä tuotu oikeusnormien pakkojärjestys, joka oli olemukseltaan täysin muodollinen, kaavamainen ja konstruktiivinen muodostui elävää elämää tukahduttavaksi kahleeksi. Kun yksilön mielivaltaisuus ja itsekkyys olivat koroitetut elämän johtaviksi voimiksi, oli siitä seurauksena, että yhteisö vain aivan välttämättömissä tapauksissa, rauhan ja järjestyksen säilymisen ollessa kysymyksessä, sai puuttua yksilön yhteisöstä piittaamattomaan toimintaan. Valtio ja julkinen valta olivat periaatteellisesti pahasta, mutta jotta vältyttäisiin kaikkien sodasta kaikkia vastaan, s.o. täydellisestä anarkiasta, oli sitä sallittava edes jonkinlaisen järjestyksen ylläpitäjänä, kuitenkin niin vähän kuin suinkin mahdollista. Liberaalinen järjestelmä merkitsi siten valtion ja oikeuden heikontamista ja todellisuudessa niiden tuhoamista.

Kun elimetön, elämänvastainen samanlaisuusperiaate korotettiin valtiollisen ja julkisen toiminnan johtavaksi periaatteeksi, oli liberaalinen katsomus jo alun perin tuomittu historiallisesti katsoen lyhytikäisyyteen. Samallaisuudenperiaate johtaa nimittäin persoonattoman massaihmisen syntymiseen. Tarkoituksena oli irroittaa ihminen luonnollisesta verisidonnaisuudesta perheeseensä, sukuunsa, heimoonsa ja kansakuntaansa, riistää häneltä tämän verisidonnaisuuden suoma turva ja saattaa hänet tahdottomaksi liberaalis-kapitalistisen järjestelmän välikappaleeksi. Ihmisen arvo mittautui sen mukaan, mikä aineellinen arvo hänellä oli tuotantokustannuksia laskettaessa. Ihminen ja elävä elämä alistettiin täten aineellisuuden herruuteen. Täten materialisoitunut liberalismi oli korottanut elämän ylläpitämisen keinon, talouselämän, elämän itsensä herraksi. Yksilökeskeisestä perusolemuksestaan johtuen oli se samalla hajoittanut kansakunnan keskenään taisteleviin ryhmäkuntiin ja luonut luokkajakoisuuden edellytykset, tuhoten siten kansallisen elämän perusteet. Liberalismi on lopulta vajonnut täydelliseen ryhmä- ja puoluevaltaisuuteen, johtonuoranaan aineellisten etujen tavoittelu kokonaisuuden eduista piittaamatta. Raaka aineellisuuden henki on korotettu vallitsevaan asemaan. Järjestelmän yksilökeskeinen siveellisyysjärjestys palveli samoja tarkoitusperiä täydentäen siten mainittujen elämänarvojen tuhoutumisen.

Alunperin henkinen liberaalinen järjestys oli siten kehittynyt materialistiseksi maailmankatsomukseksi. Samalla se oli synnyttänyt itselleen veljen, s.o. epäkansallisen sosialistisen katsomuksen, joka avoimesti julistautui materialismin aseenkantajaksi tahtoen riistää porvaristolta johtoaseman materialistisen katsomuksen piirissä, samoinkuin tuotantolaitosten omistusoikeuden, mikä oli saatettava työväenluokan käsiin. Luokkajakoisuuteen nojautuva sosialistinen luokkataisteluoppi julistettiin historian johtavaksi tekijäksi. Inhimillinen elämä käsitettiin yhteiskunnallisiksi tuotantosuhteiksi. Luokkataistelu, joka oli tuhoava kaiken vastarinnan ja sen vuoksi ennen kaikkea porvariston vallitsevana luokkana, s.o. toisen valtaosan kansasta, oli päättyvä työväenluokan herruuteen. Toisen luokan, porvariston, sijaan oli toinen luokka, työväenluokka, korotettava, josta siten oli Syntyvä uusi yläluokka, minkä aseman oli lopullisesti turvaava köyhälistöndiktatuuri, joka väkivalloin oli perinjuurin murskaava kaiken vastarinnan ja joka sosialismin toteutumisen mahdottomuuden vuoksi olisi kestänyt siksi, kunnes väkevämmät voimat olisivat sen poistaneet. Kun persoonaton massaperiaate ja kansainvälisyys olivat julistetut johtaviksi periaatteiksi ja avoimesti selitetty valtio, oikeus ja julkinen valta tarpeettomiksi ja kaikki kansallinen ajattelu vahingolliseksi, oli saavuttu sellaiseen historialliseen kehityskauteen, mikä olisi merkinnyt inhimillisen sivistyselämän lopullista, varmaa tuhoutumista.

Luonnollisen itsesäilytysvaiston ohjaamana nousi elämä itse taisteluun elämänoikeutensa puolesta sen tuhoojia vastaan. Luonnollinen elämänhenki oli säilyttänyt elinvoimansa ja taistelukykynsä. Nojautuen elämän voiman todellisiin lähteisiin elämänhenki kutsui hengen soturit lippujen alle julistaen maailmankatsomuksellista taistelua elämän tuhoojia vastaan. Niin syntyi elämänhengen elävänä muotona kansallissosialistinen maailmankatsomus täyttämään maailmanhistoriallista tehtäväänsä elimettömän aineellisuuden hengen maailmanhistoriallisena vastakkaisuutena. Elämänhengen elävänä muotona on kansallissosialistinen maailmankatsomus perusolemukseltaan elämänläheisyyden täyttämä, mikä seikka takaa sille oikeutuksen sekä myös elinvoimaisuuden ja lopullisen voiton maailmankatsomuksellisessa taistelussa.

Kansallissosialistinen katsomus nojautuu syvimmältään elimelliseen kokonaisuuskatsomukseen, minkä oikeuden ja todenmukaisuuden sekä elämänläheisyyden filosoofiset, historialliset ja luonnolliset perusteet yhtäpitävästi osoittavat. Inhimillisen yhteisöelämän lähtökohtana ei voi olla yksilö, ei yhteiskunta tai yhteiskunnallinen talouselämä eikä valtiokaan, vaan sen luonnollisena lähtökohtana on inhimillinen yhteisö itse, s.o. kansayhteisö. Vain kansayhteisö kykenee kerran syntyneen elämän säilyttämään, turvaamaan ja suojelemaan sekä sisäisiä että ulkonaisia vaaroja vastaan alituisesti käynnissä olevassa elämäntaistelussa. Vain kansayhteisö kykenee synnyttämään, kasvattamaan ja kehittämään uutta elämää. Vain kansakunta itse voi olla historiallisen elämänoikeutensa turvaaja ja jatkuvan kansallisen elämänsä ja siten koko inhimillisen sivistyselämän säilyttäjä. Kaikki muu on elämän valhetta ja petosta.

Perhe on ollut alkuperäinen yhteisöelämän muoto ja perhe on edelleen kaiken inhimillisen yhteisöelämän verellinen perustus. Perheitten muodostuttua laajemmiksi suku- ja heimoyhteisöiksi on kehitys vihdoin synnyttänyt veri- ja historialliseen kohtaloyhteisyyteen sekä isien maakamaran sidonnaisuuteen perustuvan kansakunnan. Veri-, kohtalo- ja maapohjan muodostama sidonnaisuus on siten kansakunnan elämän perustus, minkä juuret aina ulottuvat perhe-elämän verisidonnaisuuteen, imien siitä elinvoimansa.

Näin muodostaa kansakunta kaiken kansallisen elämän ruumiillisen sekä sielullisen lähtökohdan ja perustan. Kuten ihminen on ruumiillis-sielullinen kokonaisuus sielunelämän syntyessä, kasvaessa ja kehittyessä biologisen elämän helmassa ja siitä elinvoimansa saaden, niin on kansakunnankin biologinen elämä käsitettävä kansallishengen perustaksi. Siten on kansakunta elimellinen kokonaisuus ja voi vain sellaisena elää ja turvata itselleen elämänoikeuden. Kansakunnan veren puhtauteen perustuva puhdas kansallishenki, joka siten on elimellinen, elävä todellisuus, on kansallisen elämän voimanlähde, tuki ja turva.

Elämänhenki kansallishenkien elimellisenä kokonaisuutena. Kansallishenget maailmanhistoriaa luovina voimina

Elämänhenki, jonka muodostavat elinkelpoiset, elimelliset kansallishenget, nojautuu samoihin verellisiin perusteisiin kuin kansallishenkikin. Se on sen vuoksi elävä todellisuus, joka ilmenee yleisinhimillisenä sivistyselämänä. Kansallissosialistinen maailmankatsomus on elämänhengen elävä muoto ja sellaisena se on kohtalon kutsuma luomaan uutta historiallista elämää, mikä tapahtuu kansallishenkien välityksellä. Siten on kansallissosialismi yleisinhimillinen, yleispätevyyttä itselleen vaativa tietopuolinen oppi ja samalla käytännöllistä elämää rakentava yhteiskuntapoliittinen ohjelma, joka pyrkii toteutumiseensa. Se on siis yleisinhimillinen, mutta ei missään tapauksessa kansainvälinen. Kansallissosialistista maailmankatsomusta ei saa eikä voi käsittää kaavamaisena, kaikkien kansakuntien elämään sellaisenaan soveltuvana oppina. Vain siihen sisältyvät yleisinhimilliset, johtavat periaatteet ovat huomioitavat, mutta silloinkin on aina tarkoin muistettava kansallishengen osuus kansallisen elämänjärjestyksen syntymisessä. Kansallissosialistiselle katsomukselle on oleellista, että kansallissosialistinen henki sulautuu kansakunnan omaperäisen hengen elinkelpoisten aineosien kanssa elimelliseksi kokonaisuudeksi, s.o. elimelliseksi kansallishengeksi, mikä siis on maailmankatsomuksellisen kansallissosialistisen hengen läpitunkema kansallissosialismin kansallinen muoto. Niin muodostuvat kansakunta ja sen kansallishenki kansallissosialistisen elimellisen yhteisajattelun lähtökohdaksi päämääränään elinkelpoisen kansallisen elämän synnyttäminen. Voimakas elämäntäyteinen kansallishenki on kansakunnan elämän perustus.

Siten merkitsee kansallissosialismi ennen kaikkea kansallisen elämän oikeuden julistamista. Jokaisen kansakunnan päämääränä on itsenäisen elämän oikeus, minkä saavuttamisen edellytyksenä on elämäntaistelussa, osoitettu elinkelpoisuus, mikä siis on kansakunnan historiallisen elämänoikeuden mittapuu. Maailmanhistoria on elinkelpoisiksi osoittautuneitten kansakuntien kansallishenkien työtä, mihin jokainen kansakunta toisten kansakuntien kanssa kilpaillen osallistuu omaperäisen henkensä panolksella, luoden siten maailmanhistoriaa ja rikastuttaen inhimillistä sivistyselämää. Voimakas, elinkelpoisuutensa osoittanut kansallishenki tuottaa ansaitusti kansallisen elämänoikeuden, mikä muodostuu kansallisen elämän oikeusperiaatteeksi, mihin elimellisesti liittyy usko kansallisen elämän oikeuteen. Elämämusko on kansallisen elämän edellytys. Jos usko elämänoikeuteen puuttuu, ei kansakunta ole kypsä itsenäiseen elämään tai on se menettänyt kelpoisuutensa siihen. Kansallissosialismi on siis todella oikeutetusti kansallisen elämän oppi. Niinpä voidaan täysin perustellusti puhua suomalaisesta kansallissosialismista, jonka elävänä muotona on suomalaisen asevelihengen elvyttämä ja kirkastama suomalainen kansallishenki ja joka itse on maailmallkatsomuksellisen kansallissosialismin kansallinen muoto.

Suomalainen kansallissosialismi maailmankatsomuksellisen kansallissosialismin elävänä kansallisena muotona

Suomalaisen kansallissosialismin lähtökohtana oll suomalainen kansayhteisö, jonka elävänä kannattajana on kansallissosialistisen maailmankatsomuksen kirkastama suomalainen kansallishenki, mikä kristallisoituneena ilmenee suomalaisessa asevelihengessä. Suomalaisen veren puhtauteen perustui suomalaisen kansallishengen puhtaus ja siitä johtuva elinkelpoisuus, mikä ankaran elämäntaistelun karaisevassa kiirastulessa on kohonnut kukoistavaan elinvoimaisuuteen, turvaten siten suomalaisen kansakunnan historiallisen elämänoikeuden. Suomalaisessa veri- ja kohtaloyhteisyydessä syntynyt ja isien raivaamaa ja viljelemää suomalaista maakamaraa rakastava suomalainen kansakunta on yli vuosituhannen aikana järkkymättömänä seisonut lännen etuvartiona ja suojamuurina barbaarista itää vastassa. Ankarassa taistelussa kasvaneena ja karaistuneena sekä aina uskoen elämänoikeuteensa on kansakunta vihdoin nähnyt toiveittensa täyttyvän. Osoitetun elinkelpoisuuden ansiosta on kansamme historiallinen elämän oikeus saavutettu ja Suomen itsenäisyysajan kolmessa perättäisessä vapaustaistelussa lopullisesti turvattu. Samalla on luotu edellytykset suomalaisen Kansalliseen suuruuteen sankarillisen kansanarmeijamme miekan voimalla.

Suomalaiseen veriyhteisyyteen perustuva rotuyhteisö on suomalaisen kansakunnan perimmäinen päämäärä. Suomalainen kansallissosialismi tunnistaa ehdottomasti sen periaatteeksi muuttuneen tosiseikan, että terve veri luo tervettä elämää, sairas veri sairasta ja sekoittunut veri epäpuhdasta, säröistä ja sairaalloista elämää. Sen vuoksi on kansakunnan tarkoin vaalittava verensä puhtautta, sillä vain siten voi suomalainen kansallishenki saavuttaa korkeimman puhtauden ja elinvoimaisuuden ja synnyttää kansakunnan elämänoikeuden suojaksi elävän puolustustahdon ja tehokkaan taisteluvalmiuden, mikä aina on ollut ja on suomalaisen kansakunnan elämän turva ja voiman mitta. Siten turvaamme kansakuntamme historiallisen elämänoikeuden ja itsemääräävän kansakunnan osanotto-oikeuden maailmanhistorian luomiseen suomalaisen kansallishengen suorittamin panoksin.

Suomalainen kansallishenki, joka pohjautuu suomalaiseen vereen ja sen puhtauteen, voi hengittää vain puhdasta ja vapaata ilmaa. Suomalainen kansallinen elämä voi viihtyä ja menestyä vain vapaassa ja suuressa Suomessa. Suonmalainen elämä on mitä ankarimmassa elämäntaistelussa osoittanut elinkelpoisuutensa ja vaatii sen vuoksi täysin oikeutetusti historiallisen elämänoikeutensa tunnustamista ja kunnioittamista. Elämänoikeutemme merkitsee meille sekä kansallista että oikedellista periaatetta, jonka loukkaamattomuuden puolesta olemme vihkiytyneet pyhään kansalliseen taisteluun. Ja sen puolesta tulee Suomen kansa aina olemaan täydessä taisteluvalmiudessa ja sen turvin kohottamaan elämän kiirastulessa hankitun elinkelpoisuutensa korkeimpaan kukoistukseen, turvatakseen elämänoikeutensa kaikissa olosuhteissa päämääränään vapaa ja voimakas suomalainen kansakunta elintilanaan suuri suomi.

Kansakunta elimellisenä kokonaisuutena. Kansa

yhteisökeskeisyyden verellisen sidonnaisuuden ja

yhteisvastuullisuuden periaatteet

Kansallissosialistisen katsomuksen mukaan on kansakunta elimellinen ja siis elävä kokonaisuus, eikä suinkaan irrallisten yksilöitten yhteenlaskettu summa, minkä vasta valtio aluerajojensa sisällä yhdistää jonkinlaiseksi elimettömäksi kokonaisuudeksi, jota nimitetään kansaksi. Ratkaisevana kriteeriona olisi siten valtio aluerajoineen, joten ulkopuolelle jäisivät kaikki valtioalueen ulkopuolella asuvat suomalaiset, vaikka he epäilemättä kuuluvat Suomen kansaan, ja toisaalta taas suomalaiseen kansakuntaan kuuluvia olisivat periaatteessa kaikki valtioalueen sisäpuolella asuvat, vierailulla olevia muukalaisia lukuunottamatta. Tällaisen kansainvälisyyden ja elimettömyyden sekoituksen torjuu kansallissosialismi kansallisen elämän tuhoon johtavana ja asettaa tietoisesti sen tilalle verelliseen yhteisyyteen perustuvan elimellisen kansakokonaisuuden periaatteen, joka yhdistää eläväksi ykseydeksi suomalaisen rodun kaikki jäsenet valtion aluerajojenkaan esteenä olematta. Elimellinen kansayhteisö on kansallissosialistisen katsomuksen lähtökohta ja luonnollinen perusta. Kansayhteisökeskeisyys on kansallissosialismin johtava periaate, jonka elämänläheisyys on kiistaton. Sen mukaan kansakunta syntyy, kasvaa ja kehittyy kokonaisuudesta, s.o. aviollisesta perheestä, joka aina on ollut ja on elävän yhteisöelämän elävä perustus, suvusta, heimosta ja kansakunnasta, sillä vain kokonaisuus voi jatkuvasti ylläpitää elämää. Elimellinen kansakokonaisuus merkitsee kokonaisuuden osien, s.o. jäsenten, elimellisesti jäsennöitynyttä ykseyttä ja yhteisyyttä, s.o. elävää kokonaisuutta, jonka biolooginen elämä, s.o. veri, on sen henkisen elämän, s.o. kansallishengen perustus. Verellinen sidonnaisuus on siten kansakunnan kokoova ja perustava periaate, jota vahvistavat kohtaloyhteisyyden ja maapohjan sidonnaisuuden periaatteet. Tähän luonnolliseen verelliseen sidonnaisuuteen liittyy elimellisen yhteisvastuullisuuden periaate. Kansakunnan jokainen jäsen on verellisessä vastussa kansakunnan elämästä ja sen kautta myös toisten jäsenten elämästä. Kansakunta on vuorostaan samanlaisessa vastuussa jokaisesta jäsenestään. Siten on kansakunnan perustus verellisessä sidonnaisuudessa ja siihen rakentuvassa verellisessä yhteisvastuullisuudessa.

Elimellinen kansayhteisö

Kansayhteisön käsite on kansakunnan käsitettä laajempi. Kansakunta muodostaa tosin sen perustan ja rungon, mutta siihen kuuluu lisäksi kansakunnan henkinen ja aineellinen viljelys, s.o. kulttuurielämä ja taloudellinen toiminta eli n.s. yhteiskunnallinen elämä. Kansakunnan sivistyselälämä merkitsee suomalaiseen vereen perustuvan suomalaisen hengen, kansallishengen, elämää ja sen ilmiöitä, kun taas kansakunsan taloudellinen toiminta on kansakunnan elämän ylläpitämiseen tarpeellisten tarvikkeiden hankkimisen välikappale ja keino, mikä sellaisena ei koskaan voi olla yhteisöelämän ja valtion perustus ja päämäärä, vielä vähemmin elämä itse, kuten materialistinen katsomus on uskotellut, korottaen siten elämän johtavaksi ojennusnuoraksi elämänvastaisen aineellisuuden hengen ja valheellisuuden periaatteiksi korotettuina. Kansallissosialistisen katsomuksen mukaan ovat yhteisöelämän todellisina perusteina kansakulnta ja sen hiolooginen ja henkinen elämä, taloudellisen toiminnan muodostaessa elämän ylläpitämisen keinon. Tämä on kaiken yhteisöelämän luonnollinen järjestys, mitä ei voida elämän valheilla hämätä ja hävittää. Kansayhteisökeskeisyyden periaate on siten kansallissosialistisen yhteisöelämän perustus.

Niinkuin kansakunta muodosti elimellisen kokonaisuuden, niin muodostaa myös kansayhteisö samanlaisen kokonaisuuden. Kansayhteisö jäsennöityy säätyihin ja osayhteisöihin. Kansayhteisön johtavana periaatteena on ammattikuntaisen, s.o. korporatiivisen työn periaate, mikä on käsitettävä sekä luonnolliseksi että siveelliseksi periaatteeksi. Kaikkien työhön kykenevien luonnollinen ja siveellinen velvollisuus on tehdä työtä kansayhteisön hyväksi ja sen kautta myös omaksi hyväkseen. Ammatin valinta, jonka on ohjauduttava jäsenen lahjakkuuden, kyvyn ja kuntoisuuden mukaisesti, on periaatteellisesti vapaa, mutta jokaisen on liityttävä määrättyyn ammattikuntaan jäseneksi. Vasta tämä ammattikuntainen jäsenyys takaa kansakunnan jäsenelle hänen erityisen oikeudellisen jäsenasemansa, persoonallisuutensa ja kunniansa kansayhteisössä. Jokaisella on luonnostaan oma erityinen jäsenasemansa, mikä määräytyy hänen kansa yhteisölle suorittamiensa palvelusten arvon mukaisesti, mikä on myös hänen persoonallisuutensa ja kunniansa mittapuuna. Tämän erityisen oikeus kelpoisuuden perustana on n.s. yleinen oikeuskelpoisuus. Elimellisen oikeusajattelun mukaisesti jokainen syntyy oikeuteen, s.o. on syntymästään alkaen elimellisen oikeusyhteisön jäsen ja nauttii sellaisena oikeuden suomaa turvaa. Sen suojassa kehittyy hän kykyjensä mukaisesti ja saavuttaa lopulta erityisen oikeuskelpoisuuden ja jäsenaseman. Kaikilla yhteisön jäsenillä on oikeus saada lahjojensa, kykyjensä ja kuntoisuutensa mukainen kasvatus sekä sivistyksellisesti että ammatillisesti, mistä seikasta yhteisö tarkoin itse huolehtii tarkoituksella saada erilaisuusperiaatteen mukaisesti jokainen jasen oikeaan jäsenasemaan, koska vain siten on yhteisetu ja sen kautta myös jokaisen erityinen etu parhaiten turvattavissa.

Ammatilliset ja muut, kuten esim. sivistyselämää palvelevat yhteisöt ovat siten kansayhteisön eläviä osayhteisöjä, jotka elämä itse on synnyttänyt. Niiden olemuksen muodostaa yhteison jäsenten tajuisuudessa elävä yhteenkuuluvaisuuden henki, joka pyrkii toteuttamaan yhteisia päämääriä ja antaa tunnustuksen jokaiselle hanen palvelussuorituksensa ja -kykynsä mukaan. Nämä osayhteisöt, jotka eivät saa olla organisatoorisen työn keinotekoisia tuloksia, vaan elämän omia luomia, jäsennöityvät siten korkeimpaan yhteisoön, s.o. kansayhteisöön, jonka elimellisiä osia ne siis ovat. Sellaisina palvelevat ne luonnollista kokonaisuutta, kansakuntaa, päämääränään sen elinkelpoisuuden säilyminen ja kohottaminen.

Erilaisuuden ja persoonallisuuden periaatteet

Kansallissosialistista yhteisöajattelua vallitsee uonnollisen erilaisuuden periaate kaikkine johdannaisperiaatteineen, joista tässä mainittakoon persoonallisuuden periaate. Materialistisen katsomuksen julistaman valheellisen samallaisuusperiaatteen, joka johtaa personnattomaan, Kansallisuuden vastaiseen ja sen vuoksi kansainväliseen massaajatteluun, tuhoten kansallisen elämän ja siten koko inhimillisen sivistyselämän perusteet, vastakkaisuudeksi asettaa kansallissosialismi luonnollisen ja sen vuoksi elamänläheisen, elimellisen erilaisuuden periaatteen, mikä johtaa ihmisen persoonallisuuden arvon tunnustamiseen muodostaen siten kansallisen yhteisöelämän perusteen. Fyysillis-psyykillisenä elimellisenä kokonaisuutena on ihminen jo mainittuihin luonnollisiin perusaineosiinsa ja siis koko olemukseensa nähden erilainen kuin jokainen toinen ihminen. Eri ihmisten bioloogisen ja psyykillisen elämän erilaisuudesta on luonnollisena seurauksena myös suorituskyvyn erilaisuus. Huolimatta perustus1akiin otetuista säännöksistä ja juhlallisista julistuksista on ihmisten samanlaisuus aina jäänyt tyhjäksi korulauseeksi, sillä elämä ei todellisuudessa ole milloinkaan sitä hyväksynyt — ei edes liberaalisen demokratian vallitessa ja muodollisesti määrätessä samanlaisuudenperiaatteen valtioelämän johtavaksi periaatteeksi. Muun yhteisöelämän alalla sellaista ei ole koskaan ajateltukaan mahdolliseksi. Mutta miten voi samanlaisuudenperiaate olla käyttökelpoinen yhteisöelämän tärkeimmällä alalla, kun se kaikkialla muualla on osoittautunut kelvotto maksi?

Väärien oppien ja väärän elämänasenteen aiheuttaman elämän rappiotilan poistaakseen kohottaa kansallissosialismi elimellisen erilaisuuden periaatteen yhteisöelämän johtavaksi periaatteeksi siitä johtuvine persoonallisuuden-, johtaja- ja vastuunperiaatteineen, jotka ovat kansallisen elämän todellisia elämänkestäviä perusteita.

Erilaisuudenperiaate on persoonallisuudenperiaatteen edellytys. Ihmisen synnynnäinen, luonnollinen erilaisuus johtaa hänen elämänsä luonnollisessa kehityskulussa, mistä yhteisö vastuullisesti huolehtii sitä oikeaan ohjaten, yhä suurempaan erilaisuuteen, s.o. ihmisen omaperäiseen, lahjojensa ja kykyjensä mukaiseen luonteeseen ja persoonallisuuteen. Päämäärä on lujaluonteisten ja tahdonvoimaisten persoonallisuuksien kasvattaminen, sillä vain persoonallisuudet voivat tehokkaasti palvella yhteisöelämää. Tieto ja kyky yhtyneinä lujatahtoisessa persoonallisuudessa on kaiken luovan työn edellytys, mikä taas on inhimillisen elämän kehityksellinen tekijä. Luova persoonallisuus on siten yhteisöelämän tukipylväs. Massaihminen ja massa-ajattelu eivät ole milloinkaan saaneet aikaan mitään kehityksellisesti edistävää, historiallisesti inhilnillistä elämää arvostellen.

Johtaja- ja vastuunperiaatteet

Materialistisen katsomuksen kannattajat väittävät, että johtajaperiaate merkitsee diktatuuria, mikä on kuitenkin täysin mahdoton käsite kansallissosialistiselle elimelliselle ajattelulle. Johtajaperiaate on luonnollisten erilaisuuden- ja persoonallisuudenperiaatteiden johdonmukainen seuraus ja siten itsekin elämän oma luonnollinen periaate. Elämässä — myös inhimillisessä yhteisöelämässä tapahtuu lakkaamaton taistelu elämästä ja kuolemasta, missä taistelussa voimakas elinkelpoisuus ratkaisee elämisen oikeuden. Elämää vallitsee n.s. luonnollisen valinnan eli elinkelpoisinten elämään jäämisen laki, mikä lopputuloksellaan merkitsee taistellen syntyvää uutta, entistä ehompaa ja rikkaampaa elämää. Inhimillisen yhteisöelämän sisäisessä piirissä merkitsee tämä yhteisön jäsenten jatkuvaa kilpailua siitä, kuka parhaiten kykenee palvelemaan kansayhteisöä. Ken tässä vapaitten voimien kilpailussa osoittaa etevämmyytensä, minkä mittapuuna on kansayhteisölle tehtyjen palvelusten yhteisöllinen arvo, hän ja suorituskyvyltään hänen arvoisensa eliminoituvat muista jäsenistä johtajapersoonallisuuksiksi, joille uskotaan yhteisön asiain hoito, mitä aina seuraa henkilökohtainen ratkaisuoikeus, mutta myös samanlainen vastuu tehtävän kunnollisen suorituksen takaajana. Elämän valinkauhassa eli n.s. valikoitumisprosessissa, mihin kaikki kansakunnan jäsenet osallistuvat lahjojensa, kykyjensä ja voimiensa mukaisesti, syntyy kansakunnan johtajisto kansakunnan parhaimmista ja voimakkaimmista miehistä, jotka elämän kiirastulen karaisemina ja kirkastamina ovat osoittaneet kelpoisuutensa johtajatehtävän hoitamiseen Johtaja on aina kansakunnan uskottu tehtävänsuorittaja ja asiainhoitaja, jolla sen vuoksi on ehdoton auktoriteetti alaspäin ja samanlainen vastuu ylöspäin. Kansakunnan uskoman tehtävän suorittamiseen liittyy aina elimellisesti siihen kuuluvana ehdoton vastuu, sitä suurempi, mitä tärkeämpi on tehtävä. Näin muodostuu hierarkinen valtio- ja yhteisöjärjestys, mihin elimellisesti liittyy ammattikuntainen työnjärjestys yhteisöelämän elävänä muotona. Johtajaperiaatteen varaan rakentuva yhteisöelämä muodostuu siten luonnolliseksi elimelliseksi kokonaisuudeksi, missä elimellinen elämänjärjestys vallitsee kansakunnan elinvoimaisuuden suojana ja kohottajana.

Elämän luonnollisessa valikoitumisprosessissa parhaimmaksi ja voimakkaimmaksi osoittautunut kansakunnan jäsen kohoaa elämänkilpailun voittajana, tositeoin hankkimansa tunnustuksen mukaisesti, kansakunnan ensimmäiseksi mieheksi ja johtajaksi. Samoin myös valtion ja kansallisen liikkeen johtajaksi. Täten keskittyy kaikki kansakunnan voima ja valta johtajan persoonaan, s.o. kansakunnan parhaimmalle ja kyvykkäimmälle miellelle, joka parasta mahdollista asiantuntemusta neuvonaan käyttäen nopeasti ja päättäväisesti ratkaisee kaikki kansakunnan elinkysymykset ohjeenaan kansakunnan paras. Johtaja ei suinkaan suorita ratkaisujaan mielivaltaisesti, sillä verisidonnaisena kansansa elimellisenä päänä hän on lujin elämän sitein kansaansa ja sen elämään sidottu. Kun hänen suonissaan virtaa hänen oman heimonsa puhdas veri, mikä on takeena hänen sielunelämänsä kansallisesta puhtaudesta, oivaltaa hän kansansa tahdon ja toiveet, jotka elävät hänen omassa rinnassaan. Verisidonnaisena kansakuntansa jäsenenä on hänen toimintansa varma ohjenuora veriperusteinen kansallishenki, joka lämmittää hänen poveaan. Verisidonnaisuus perustaa myös johtajan vastuun välittömästi kansakunnalleen. Kansakunta on uskonut hänelle korkeimman tehtävän, mitä seuraa korkein vastuu. Jos hän rikkoo verellisen velvollisuutensa kansakuntaansa kohtaan, minkä elämän ensimmäinen vaalija hän on, on hän pettänyt kansansa ja ansainnut korkeimman rangaistuksen. Samat elämänvoimat, jotka tunnustivat hänet kansakunnan johtajaksi, tulevat aina valvomaan, että hän tunnollisesti täyttää tehtävänsä. Ja petoksen tapahtuessa tulevat ne erottamaan hänet johtajan tehtävästä ja asettamaan uuden johtajan, joka taas on oleva kyvykkäimmäksi ja voimakkaimmaksi osoittautunut kansakunnan jäsen.

Johtaja- ja vastuunperiaatteiden varaan rakentuva yhteisöelämä osoittautuu siten elämän todelliseksi kansanvallaksi. Elämän valikoitumisprosessiin osallistuu jokainen kansakunnan jäsen kykyjensä ja voimiensa mukaisesti. Jokainen on siis vaalikelpoinen ja jokainen voi tulla valituksi osoitetun todellisen kyvyn ja kuntoisuuden ollessa mittapuunsa. Vain suorituskelpoinen voi tulla valituksi korkeampiin tehtäviin — kelvottomalle ei ole siihen mitään mahdollisuutta eikä oikeutettua perustetta, sillä kansan asioita voi kunnolla hoitaa vain kansakunnan parhaimmisto, minkä jäsennyyteen vain osoitettu suorituskelpoisuus ja kyky oikeuttavat, mutta ei milloinkaan omistus, syntyperä, suhteet ja muut sellaiset seikat, kuten liberaalisessa järjestelmässä on tapahtunut. Ryhdikäs persoonallisuus, tahdonlujuus, päättäväisyys, lahjakkuus, kyky, tiedollisuus ja kunto kuuluvat johtajaominaisuuksiin, ominaisuuksiin, joita keskinkertaisuuteen johtava liberalismi on julkisen toiminnan alalla aina tarkoituksellisesti kaihtanut pyrkiessään valtion ja oikeusjärjestyksen heikontamiseen ja kansallisen elämän tuhoutumiseen.

Kansanvaltio

Kansallissosialistinen valtio on totaalinen kansanvaltio, mikä on käsitettäva Kansakunnan päämääriä ja historiallista tarkoitusperää palvelevaksi Kansakunnan välikappaleeksi Valtio ei voi olla yhteisoelämän lähtökohta ja perustus paremmin kuin oma tarkoituksensakaan, sillä silloin valtion perusteet jäisivät parhaassakin tapauksessa vain ajatuksellisten fiktioiden varaan. Sitäpaitsi on yhteisoelämää ollut olemassa ennen kuin valtiota on tunnettukaan. kansayhteisökeskeisestä käsityksestä lähtien on Kansakunta valtion luonnollinen perusta ja kannattaja. Valtio on kansakunnan elimellinen elin, oikeastaan elimistö, tarkoitusperiensä toteuttamiseksi. Valtio merkitsee kansakunnan poliittista johtoa ja johtamista ja on sellaisena kansan tahdon ylin toteuttaja. Kun valtio käsitetään kansan omaksi valtioksi, jollaisena se edustaa Kansakunnan koko elinvoimaa, on sellaisen valtion voima ja toimintateho moninkertainen liberaaliseen, monin tavoin rajoitettuun valtioon nähden. Historiallisena esimerkkinäja elävänä todistajana tästä on saksalainen kansanvaltio, jonka aikaansaannokset hämmästyttävät koko maailmaa. Mitä kansallissosialistiseen valtiojärjestykseen itseensä tulee, viitataan siihen, mitä siitä edellä on lausuttu johtajaperiaatteen yhteydessä. Suomalainen elimellinen kansanvaltio on terveen suomalaisen hengen mukainen ja merkitsee kansallisen elämämme poliittista elämänmuotoa.

Kansaoikeus ja siveellisyysjärjestys

Kansakuntamme elämänjärjestyksenä on oleva elimellinen kansanoikeus, mikä on yhteisöoikeutta. Kansallissosialistisen oikeusajattelun lahtökohtana on kansayhteisö. Oikeus on kansayhteisökeskeisyyden periaatteen läpitunkema. Oikeutta on se, mikä kansayhteisön näkökulmasta on oikein, s o. mikä on kansakunnan elämälle hyödyllistä ja välttämätöntä. Kansanoikeuden, Joka syntyy elimellisesti kansan omasta elämästä ja jota sen vuoksi ei voida ulkoapäin tuoda ja tehdä. kuten liberaalinen oikeusajattelu edellyttää, vaan joka täytyy jo olemassaolevana löytää kansan elämän olemuksesta, tehtävänä on kansakunnan elämän ja sen kautta jäsenten suojaaminen, kehittäminen ja kohottaminen. Sitä voidaan muotoilla ja kehittää, mutta olemuksellisesti sitä ei voida koskaan muuttaa. Kuten itse elämä on oikeuskin lakkaamattoman kehityksen alainen. Kun elimellinen oikeus syntyy, kasvaa ja kehittyy elämän itsensä helmassa, on se aina kehityksen tasolla joustavana ja aukottomana kaikkiin konkreettisiin tapauksiin, ohjetta antavana. Sellainen oikeus on kansan omaa oikeutta, johon jokainen kansakunnan jäsen syntyy, —ei ole elämää ilman oikeutta. Oikeus kuuluu siten elämän olemukseen ja jokainen elää oikeudessa kansantoverina, saavuttaen oikeustoverina jäsenasemansa. Oikeus on olemukseltaan aina samanlaista, sillä yhteisöoikeus ei voi tunnustaa, että yksityisen ja julkisen oikeuden välillä olisi periaatteellista eroavaisuutta. Kaikkea oikeutta vallitsevat samat yhteisökeskeiset periaatteet. Kansallissosialistinen oikeus tehostaa ensisijaisesti uskollisuudesta ja kuuliaisuudesta kansakuntaa kohtaan johtuvaa tinkimätöntä velvollisuutta ja sen täyttämisen tahtoa. Vasta sen jälkeen, kun velvollisuus kansayhteisöä kohtaan on täytetty, suo oikeus oikeutuksen ja valtuutuksen jäsenelleen tehtävän suorituksen hyvityksenä. Kaikki kansallissosialistinen oikeus on taisteluoikeutta, joka vaatii yhteisön jäseniltä aktiivista suhtautumista yhteisöjärjestyksen loukkaamattomuuden säilyttämiseksi. Liberaalinen passiivisuus ei ole riittävä hankkimaan jäsenelle moitteettomuuden mainetta ja jäsen kunniaa.

Kansanoikeus ammentaa kansan terveestä oikeustajunnasta, mikä on oleva kaiken oikeuden tunnustettu primäärinen ensisijainen lähde, jolla on regulatoorinen (säännöstelevä) merkitys säätönäisoikeuteen nähden. Viimemainitullekin tunnustetaan oikeuslähteen arvo, mutta se käsitetään aina löydetyn oikeuden kirjalliseksi muodoksi, s.o. muotoilluksi oikeudeksi Laki on siten oikeuden ilmaisumuoto ja -keino, ei itse oikeus.

Rikosoikeuskin myöntää kansan terveelle oikeustajunnalle oikeuslähteen arvon. Rangaistavuuden rajaa määrättäessä on kuitenkin lisäksi huomioitava yhden tai useamman lainkohdan takana oleva oikeudellinen perusajatus Milloin teko näin yhdistetyn kriteerion avulla todetaan rangaistuksen arvoiseksi, on rangaistukseen tuomittava lähinnä soveliaan lainkohdan mukaan ellei tapaus välittömästi ole sovellutettavissa jonkun lainsäännöksen alaisuuteen. Kaikki rangaistuksen arvoiset teot saatetaan siten aina ja nopeasti rangaistukseen, josta rikollinen ei voi päästä siinäkään tapauksessa, etta lainsäätäjä ei ole ennakolta oivaltanut tekoa rangaistuksella uhata. Liberaalinen nullum crimen sine lege (ei mitään rikosta ilman lakia) periaate, joka on voimassaolevan oikeuden rikosoikeudellinen perusohje, on riittämätön takaamaan kansayhteisön elämän turvallisuuden, samoinkuin todellisuudessa jäsenenkin oikeusturvallisuuden, minkävuoksi se on kumottava ja uudeksi rikosoikeudelliseksi perusohjeeksi korotettava nullum crimen sine poena (ei mitään rikosta ilman rangaistusta). Vain siten on rikosoikeuden piirissä toteutettavissa aineellisen oikeudenvastaisuuden periaate, minkä elimellinen oikeusajatteu asettaa liberaalisen muodollisen oikeuden vastaisuuden tilalle.

Oikeutta on aina tulkittava sen hengen ja tarkoituksen mukaisesti. Siirryttäessä vanhasta uuteen on erityinen ylimenokausi tarpeellinen uuden elimellisen yhteisöjärjestyksen valmiiksi tulemista varten. Senvuoksi on välttämätöntä saada heti aikaan laintulkintasääntöjen muutos yleissäännöksellä, joka korottaa oikeuslähteeksi kansan terveen oikeustajunnan ja antaa uudet laintulkintaohjeet. Vaikka lain kirjain jäisikin muuttumattomaksi, muuttuisi oikeusjärjestys, kun siihen siten puhallettaisiin uusi elimellinen yhteisöhenki, suorastaan vallankumouksellisella tavalla. Siten muodostuisi uusi tilanneoikeus vanhan ja uuden oikeuden välittävänä oikeutena.

Rikosoikeudessa on vielä niinikään heti ja siis ennen uuden yhteisökeskeisen rikosoikeuden syntymistä toteutettava n.s. kaksiraiteisuuden periaate, s.o. turvaamistoimenpiteet ovat tunnustettavat rangaistuksen rinnakkaisiksi oikellsseuraamuksiksi. Hallinnollinen linja on riittämättömänä ja tarkoitusta vastaamattomana hyljättävä.

Elimellinen kansanoikeus edellyttää tuomarin elimellistä yhteisyyttä kansaan ja sen elämään. Kansaansa verisidonnaisena on tuomarin elavästi tunnettava oikeden ääni.Oikeudessa elävä tuomari on oikeusturvallisnuden takaaja. Tuomari ei voi olla riippumaton siinä mielessä, että hän olisi jonkinlaisen neutraalisuuden edustaja. Kun oikeus on maailman katsomuksen läpitunkema kansallishengen elävä muoto, on tuomari päinvastoin sidottu näihin kaiken oikenden pohjalähteisiin, joista hänen aina on ammennettava oikeutta jakaessaan.

tuomarin tehtävän tärkeydestä johtuen on tuomarin oltava periaatteessa erottamaton, sillä muussa tapanksessa horjuisi hänen arvovaltansa ja sen mukana myös oikeuden arvovalta. Mutta tuomarin on toisaalta oltava henkilökohtaisesti vastuunalainen, sillä vain siten on turvattavissa aineellisen oikeudenmukaisuuden periaate ja oikeamielinen oikeudenhoito.

Elimellisen yhteisöjärjestyksen tukena ja täydennyksenä on aina yhteisökeskeinen elimellinen siveellisyysjärjestys. Oikeus- ja siveellisyysjärjestykset ovat olemuksellisesti samanlaisia, s. o. samoista perusaineosista syntyneinä. Siveellisyysjärjestys on siten löydettävissä yhteisöelämästä itsestään kuten oikeuskin. Kansallissosialistinen siveellisyysjärjestys sulkee piiriinsä koko yhteisöelämän, mikä on oleva oikeudenkin ihanteellisena tavoitteena. Kun liberaalinen oikeus oli olemuksellisesti erilainen kuin siveellisyysjärjestys, ja kummallakin oli sen vuoksi oma piirinsä, ja kun kummassakin oli yksilökeskeisyys määräävänä, niin johtui siitä, että kumpikaan järjestys heikkouteen siten vaivutettuina ei voinut milloinkaan nousta elinkelpoisuuteen ja täyttää tehtäväänsä yhteisöelämän puhtauden ja järjestyksen takaajana. Kokonaan toisin on asianlaita, kun on kysymyksessä yhteisökeskeisyyden varaan rakentuvat elimelliset yhteisö- ja siveellisyysjärjestykset, jotka aina ovat sopusoinnussa keskenään täydentäen ja tukien toinen toistaan. Siten on yhteisöjärjestys, s.o. oikeus, saavuttanut ennennäkemättömän voiman, lujuuden ja arvovallan ja muodostunut kansakunnan elämän ehtojen luotettavaksi suojaksi ja kohottajaksi. Kehitys tulee ilmeisesti merkitsemään molempien järjestysten yhteensulautumista elimelliseksi ykseydeksi, mikä tulee muodostamaan mitä elinkelpoisimman kansallisen elämänjärjestyksen, jonka suojassa kansallinen elämä tulee nousemaan mahtavaan suuruuteen, mikä tulee merkitsemään inhimillisen sivistyselämän kukoistuskautta.

Siveellisyysjärjestys

Niinkuin maailmankatsomus kansallishengeksi muodostuneena on oikeuden luoja, niin luo se myös olemuksensa mukaisen siveellisyysjärjestyksen. Kansayhteisökeskeisyyden periaatteesta johtuen on kansallissosialistinen siveellisyysjärjestys yhteisöeetillinen, jonka mukaan siveellisesti arvokkainta on kansayhteisön hyväksi tehty työ. Kunnia, uskollisuus ja velvollisuus ovat kansallissosialistisen yhteisöetiikan peruskäsitteet, jotka välittömästi liittyvät työn siveelliseen periaatteeseen. Suomalaisen miehen kunnia merkitsee: taistella ja tehdä työtä Suomen kansan elämän elinehtojen turvaamiseksi. Jokainen suomalainen on velvollinen tekemään työtä ja tarvittaessa ase kädessä taistelemaan kansakunnan elämäoikeuden puolesta ja siten ylläpitämään ja lisäämään suomalaista kansalliskunniaa. Voimme täysin oikeutetusti puhua suomalaisesta kunniasta, joka nyt on saavuttanut ikuisen kirkkauden suomalaisen sankaruuden ansiosta. Jokaisen suomalaisen velvollisuus on aina oleva suomalaisen kansalliskunnian, kansallisen ylpeytemme perusteen, huolellinen vaaliminen kansallisen voiman lähteenä.

Uskollisuus merkitsee rajatonta kuuliaisuutta ja velvollisuus tinkimätöntä velvollisuuden täyttämistä kansakuntaa kohtaan viimeiseen hengenvetoon saakka. Vilpitön uskollisuus ja rehellinen velvollisuuksien ja annetun sanan täyttäminen ovat aina olleet todellisia suomalaisia luonteenominaisuuksia, joita materialistinen katsomus tosin oli kylvämällään myrkyllä järkyttänyt, mutta ei murtanut. Synnynnäiseen uskollisuuteen, luonteen lujuuteen, sinnikkääseen kestävyyteen, uhrimieleen ja uhrautuvaisuuteen yhtyneinä muodostavat suomalainen kunnia, uskollisuus ja velvollisuus todellisen omaperäisen suomalaisen siveellisyysjärjestyksen kansakunnan elämän horjumattomaksi suojamuuriksi. Todellinen suomalainen on aina rehellisesti ja uskollisesti täyttänyt velvollisuutensa sekä aseellisessa taistelussa etta rauhan toimissa ankaraa elämänkamppailua käyden viimeiseen hengenvetoon saakka, lujasti luottaen Kohtalon Herraan, joka kerran on suova 5uomen heimon kohdalle uuden paremman ja valoisamman päivän koiton, valon ja lämmön. Karua Pohjolall luontoa ja inhaa perivihollistamme vastaan vuosisadasta toiseen taistellen olemme saaneet karun, mutta rehellisen ja uskollisen sydämen, joka Jumalaan uskoen ja luottaen on muodostanut kansallisen olemuksemme sisäisen, lujan perusteen ja tulvannut kansamme elämänoikeuden samalla peräänantamattomasti ja kunniakkaasti taistellen koko maailman kasvojen edessä inhimillisen sivistyselämän puolesta idäll hävittäviä raakalaisvoimia vastaan. Olemme seisoneet usein yksinämme lännen etuvartiona inhaa itää vastassa muodostaen rinnoillamme todellisen inhimillisen kulttuurielämän rintavarustuksen, joka, tosin runsaasti verta vuotaen, aina on osoittautunut murtumattomaksi. Sen ylläpitäjänä on ollut luja usko kansallisen elämämme oikeuteen. Voimakas elämänusko on voittamaton taistelija. Ja se on kansallisen elämämme ehdoton edellytys ja sortumaton perustus.

Ammattikuntainen työnjärjestys kansakunnan taloudellisen toiminnan perusteena

Materialistisen katsomuksen korotettua aineellisuudenhengen, s.o. elimettömän metallin, kullan, elävän ihmisen ja koko inhimillisen elämän herraksi liberaalis-kapitalistisen talousjärjestelmän avulla, auttaen siten kansainvälistä juutalais-englantilais-amerikkalaista suurpääomaa tämän tietoisessa pyrkimyksissä kapitalistisen maailmantalouden välityksellä ja salaisen vapaamuurariliikkeen tukemana maailmanherruuteen, mikä todellisuudessa olisi merkinnyt juutalaisten maailmanherruutta, mikä kaikki on tähdännyt kansallisen elämän ja siten koko inhimillisen sivistyselämän tuhoamiseen, koska se on kapitalistisen järjestelmän elämisen ehto, on kansallissosialistinen maailmankatsomus elämänhengen elävänä muotona noussut maailmankatsomukselliseen taisteluun elämää tuhoavaa kansainvälisyyden henkeä vastaan, päämääränään tuon aineellisuuden hengen ja sen luoman järjestelmän kumoaminen ja sen kautta ihmisen ja inhimillisen kulttuurin pelastaminen elämälle. Materialistinen katsomus merkitsee todellisuudessa suurta elämänvalhetta, sillä se on korottanut tuotannollisen toiminnan, joka luonrrostaan voi olla ja on vain elämän ylläpitämisen keino, elämän päämääraksi, jopa elämän itsensä herraksi. Samalla kun kansallissosialismi paljastaa materialistisen katsomuksen valheellisuuden ja. elämänvastaisuuden, tahtoo se luoda luonnollisen, elämänläheisen kansallisen talousjärjestyksen elämän ylläpitämisen keinona palvelemaan kansakuntaa. hankkimalla erilaisia elämäntarvikkeita niin riittävästi, että kaikki kansakunnan tarpeet tulevat hyvin tyydytetyiksi, tarkoitusperänä kansakunnan elinvoimaisuuden säilyttäminen ja kohottaminem

Kansallissosialismin suurena kansallisena tehtävänä tulee olemaan tuotannollisten perusvoimien luonnon- ja järjenvastaisen vastakkaisuuden poistaminen, sillä elämä ei voi hyväksyä käyttämässään keinollisessa välikappaleessa vastakkaisuuksien repivää ja lamauttavaa taistelua. Samalla kun kansainvälisen juutalaisen pääoman mahti ja siihen rakentuva kansainvälinen maailmantalous murretaan, luodaan kansallisen pääoman ja kansallisen työn elimelliseen yhteisyyteen ja yhteisvastuullisuuteen rakentuva kansallinen talousjärjestelmä, kansakuntien elämän turvaamisen ollessa korkeimpana ohjeellisena päämääränä. Pääoman ja työn kansallistamisen Kautta syntyy uusi talousjärjestys kansallisen elämän palvelijana ja tukena. Tämä uusi järjestys on ammattikuntainen työnjärjestys, josia pääoma ja työ muodostavat elimellisen yhteisyyden. Siten syntyy pääomall ja työn todellisten etujen yhteisyys ja yhteisvastuullisuus, mikä toisaalta merkitsee luokkajakoisuuden ja itsekkään saalistuksen loppua ja toisaalta sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja turvallisuuden sekä pääoman ja työn sopusoinnun ja lisätyn tuotannollisen valmiuden syntymistä. Päämääränä on korkean sosiaalisen tason saavuttaminen, koska se on kansallisen elämän ehdoton edellytys ja on itsessäänkin oikeutettu elämän tarkoitus.

Korporatiivisesti, s.o. ammattikuntaisesti järjestynyt työ on siten oleva kaiken taloudellisen elämän perustus. Kansallissosialimi julistaa luovan työn ylivaltaa taloudellisessa toiminnassa, jossa kansallisen pääoman kohtuulliset edut huomioidaan. Sitäpaitsi on kansalliselle pääomalle kansakunnan edun sanelemissa rajoissa turvattava yrittäjävapaus. Kaikkea tervettä yritystä on edistettävä, mutta kaikki epäterve tullaan päättävästi estämään. Vain rehellinen työ, toimi ja palvelus voi olla ansaitsemisen perusteena.

Kansallissosialismi suhtautuu myönteisesti kansalliseen ammatilliseen järjestäytymiseen, sillä ammattikuntainen järjestys on kansallisen yhteisöelämän perustus. Kansallissosialismi ei voi hyväksyä luokkajakoisuutta palvelevaa ja siten kansakuntaa hajoittavaa ja heikentävää ammatillista organisatiota, jonka on muututtava kansayhteisyyttä palvelevaksi kansallisen työn yhteisyydeksi ja siten kansakunnan elämän tukipylvääksi. Luokkataistelun on lakattava ja muututtava kansallisen työn taisteluksi, mihin jokainen osallistuu kansakunnan elämänoikeuden turvaamiseksi.

NSDAP/AO Suomeksi